29.5.2021 Lauantai - Kohti kuvauspaikkaa.
Lähdimme aikaisin lauantai aamuna ajamaan kohti Kuhmoa. Matkan varrella piti käydä Kuopiossa syömässä ja moikkaamassa sukua. Kuhmoon kojukuvauspaikalle saavuimme klo.16.00. Takana oli ajoa 650km. Lähdimme lähes saman tien kojulle joka sijaitsi rajavyöhykealueella. Jäisimme sinne koko yöksi kahdestaan. Saimme tavarat kojuun, kamerat paikoilleen ja ehdimme istua kojussa vain tovin kun varvikossa vilahti jotain. Keskittyneenä seurasimme loivaa kumparetta ja pian ahma kurkkikin jo puun takaa. Ahma on yllättävän vaikea kuvattava. Se liikkuu hieman pomppien, pysähtyy vain toviksi jonka jälkeen taas mennään. Onneksi muutama kuva ahmasta onnistui todella hyvin. Ahma ei jäänyt kuvauspaikalle pitkäksi aikaa, nappasi nopeasti ruokaa ja poistui heti paikalta. Yksi syy tähän on mm. se, että ahma ei pidä yhtään karhuista.
Ahma ehti käydä paikalla kaksi kertaa ennen kuin jättimäinen karhu, Jogi saapui paikalle. Jogi on uskomattoman iso karhu ja päättäväisesti se löntysteli "mestoille". Saimme kuvata Jogia rauhassa, kunnes se katosi takaisin metsään.
Jogin jälkeen paikalle saapui nuori, hyvin pelokas karhu. Oli lienee saanut hieman Jogilta turpiinsa jossakin vaiheessa. Hyvin pelokkaana se söi nopeasti, nousi seisomaan, tähysti Jogin sijaintia ja pian sama toistui uudestaan. Kun Jogi lähestyi se juoksi pikavauhtia karkuun. Parhaimmillaan edessämme oli kolme karhua yhtäaikaa ja oli hauskaa seurata kuinka erilaisia persoonia ne olivatkaan. Karhut olivat kuvattavissa todella hienossa valossa ja kun aurinko alkoi laskemaan ne katosivat metsän syvyyksiin.
30.5.2021 Sunnuntai - Kojulta kohti telttapaikkaa.
Yö kojulla oli yllättävän hiljainen, mutta kylmä. Pakkanen laski aamulla -3 asteeseen ja vain ahma kävi kerran tarkastamassa paikat ja yksi karhu käveli suoraan alueen poikki. Tavallisesti karhuja käy tasaiseen tahtiin, mutta nyt kiima-ajan ollessa kovimmillaan naarat hieman karttavat ruokintapaikkoja ja urokset taas juoksevat naaraiden perässä. Illalla saimme kuitenkin huikaisevan näytöksen upessa säässä joten poistuimme kojulta aamulla hymyssä suin. Oli aika lähteä etsimään seuraavan yön telttapaikkaa.
Teltalle löytyi hieno paikka Elimyssalon luonnonpuiston eteläpuolelta. Ruokailun jälkeen lähdimme metsään, kiertelimme lopulta vanhalle jokimyllylle josta päätimme jatkaa kävelyä Levävaaraan. Siitä on kerrottu hieman tarkemmin valokuvakansiossa, joten ei siitä tässä enempää. Paluumatkalla törmäsimme tuoreisiin karhunpennun jälkiin, karhut olivat kulkeneet kohdasta alle 30 minuuttia sitten, sillä niitä ei ollut menomatkalla samassa mutapaikassa! Elämää metsissä siis oli. Kuljimme päivällä hyvin vaihtelevassa maastossa, löysimme metsästä tervahautoja sekä vanhan tervapolun pitkospuut. Hieman ennen leiriä näimme tuoreet ahmanjäljet. +24 asteen polttavassa helteessä jäljet olivat hiekassa vielä kosteat, joten oliko ahma säikähtänyt meitä ja luikkinut karkuun? Niin tuoreet nuo jäljet olivat. Alkuillan retkemme suuntautui sitten lähelle Venäjän rajaa, kävimme itseasiassa aivan rajavyöhykkeellä saakka. Saldona oli karhun- ja sudenjälkiä. Upeaa päivässä oli myös se, että hyttyset loistivat poissaolollaan.
31.5 - 1.6.2021 Erämökki ja Maariansärkkä.
Heräsimme kohtuullisen ajoissa sillä aamuksi oli luvattu vesisadetta. Ruokailimme ja kasasimme leirin, viime hetkillä alkoi taivaalta tulla harvakseen vesipisaroita mutta saimme kaikki varusteet kuivana auton suojaan. Aloitimme heikossa vesisateessa matkan kohti Kuhmoa jossa täydentäisimme ruokavarastoa. Kuhmosta suuntasimme pienelle eräkämpälle jossa kävimme ensi kerran keväällä. Perille päästyä oli vesisade jo loppunut ja aurinko kuivatti vauhdilla metsää. Lepopäivän ohessa kävimme lyhyellä metsäretkellä ja illalla paistoimme haukea, lämmitimme saunan ja kumosimme kurkkuun pari huurteista.
Tiistaina ajoimme muutaman kymmenen kilometrin päähän Maariansärkille, jossa sijaitsi myös luonnonpuisto. Kuljimme päivän aikana useita kilometrejä pitkin hiekkaharjun lakea. Välillä kummallakin puolella kimmelsi kristallinkirkas järvi. Takaisin autolle kiersimme reititöntä metsää pitkin. Päivän aikana emme nähneet yhtään ihmistä.
2-3.6.2021 Paluu tutulle alueelle.
Keskiviikkona oli aika jättää eräkämppä ja suuntasimme vanhalle tutulle alueelle. Ensin oli ohjelmassa ruokailu, jonka jälkeen pystytimme kauniiseen mäntymetsään teltan. Päivä oli yhtä lämmin kuin edellinenkin, +27 astetta! Suorastaan liian kuuma. Plussaa täälläkin oli hyttysten poissa olo, tosin näiden helteiden jatkuessa ne varmaan ilmestyvät hyvinkin pian korvan juureen inisemään. Seuraavat pari päivää kuluivat kuumissa metsissä vaeltaen. Etsimme jälkiä suurpedoista ja kuvasimme luontoa. Tällä kertaa yökyttäilyt saivat jäädä, sillä päivät olivat liian kuumia nukkumiseen. Takaisin leirissä olimme aina illalla ennen kello kymmentä. Päivien aikana saimme seurata parin linnun kolopesintää, majavan uintia, pöllön saalistuslentoa ja näimmepä hyvinkin tuoreita suurpetojen jälkiä.
4-11.6.2021 Vaellusta ja maastopyöräilyä Tahkovuorella.
Toisen viikon vietimme Tahkolla, jonne saapui hieman myöhemmin myös tyttöni Moona (10v.) viettämään lomapäiviään. Ensimmäisenä päivänä kävimme pyörälenkillä kuumassa, hyttysten täyttämässä metsässä, pirulaisia oli todella paljon, emmekä tajunneet ennen lähtöä laittaa lainkaan hyttysmyrkkyä. Ajoimme kuin riivatut, sillä hyttyset söivät paljaita jalkoja, emme vaan voineet pysähtyä kesken ajon.
Seuraavina päivinä ohjelmassa oli paljon pyöräilyä, nyt tajusimme myös levittää hyvin myrkkyä itseemme. Lämpötila oli koko viikon +25...+27 astetta. Loppuviikosta vaelsimme myös Pisalle. Kuvakansiosta löytyy enemmän kuvia viikolta. Tulipa ajettua Tahko Bike Parkissa pari alamäkiajoakin. Muutama miinus vauhdista: Ajoin shortseissa ja t-paidassa, avokypärällä ja reitti ei ollut vielä talven jäljiltä auki, vaan täynnä uria, syöpymiä jne. Tarkkana sai olla. Helikin kurvasi reitin pariin kertaa alas jäykkäperällään!