2025 Elokuu - Matka pohjoiseen.
- Amir Näveri
- 7 days ago
- 5 min read
Matkamme alustava määränpää oli Norja mutta sääennusteet ja toteutunut sää näytti että pohjois Norjaa vaivaa monsuunikausi joten kesälomareissustamme tuli hieman erilainen, meidän mittapuulla mitattuna. Toinen matkamme kohdevalikoimaa supistava tekijä oli reilut kaksi viikkoa sitten katkaisemani varvas joka vaikeuttaa liikkumistani todella paljon.
17.8.2025 Sunnuntai. Espoo - Kuopio - Puolanka, 680km.
Matkamme alkoi aamulla kotoa ja ensimmäinen kohde oli sukulointi Kuopiossa. Sieltä matkamme jatkui kohti Puolankaa, mistä olimme ennakkoon katselleet kahta varteenotettavaa puskaparkkipaikkaa. Valintamme osui lähellä Puolankaa olevan Pyssylammen alueelle. Kartan mukaan lammen rannalla on myös laavu, wc ja uimaranta. Paikka oli ainakin rauhallinen vaikka illan aikana alueella oli lopulta neljä puskaparkkeilijaa. Laavussa voi hyvin tehdä tulet, puitakin löytyi mutta pienen kävelymatkan päässä oleva uimaranta on ollut kunnossa lienee 20 vuotta sitten. Olisi ihan sama hypätä laavun edestä uimaan, mitään varsinaista uimarantaa alueella ei siis ole. Täällä virittelimme ensi kertaa autoomme myös tarpin, ensimmäisellä kerrallakin opimme laitosta paljon ja uskon että seuraava tarpin viritys sujuu jo paljon paremmin.
Päivällä lämpötila oli mukava +17 astetta ja päivä oli puolipilvinen.
18.8.2025 Maanantai. Pyssylampi - Hepoköngäs - Kuusamo - Hoikanlampi, 250km.
Yöllä lämpötila laski +7 asteeseen ja ilma oli todella kostea. Takana oli ensimmäinen yömme uudessa autossa ja se oli positiivinen kokemus. Rakentamani sänky oli erittäin tukeva, patja oli hyvä ja auto ei kerännyt sisään kosteutta juuri lainkaan vaikka lämpötila romahti yöksi 10 asteella. Ilmanvaihtoon emme ole tehneet vielä mitään muutoksia, ainoa lisä on sängyn alle laitettu Motonetin kosteudenpoisto"laatikko".
Aamupalan jälkeen laitoimme leirin kasaan ja ajoimme lyhyen siirtymän Hepokönkäälle. Kyseessä on kenties suomen suurin pystysuora putous, korkeudeltaan 28 metriä. Putous oli hyvin vaikuttava nyt ns. matalan veden aikaankin. Putouksen niskalle on parin sadan metrin kävelymatka ja sen allekin pääsee esteetöntä reittiä pitkin hyvin pienellä vaivalla. Ihmettelin putoukselta pois kävellessä, että olen ajanut sen ohi lähes 10 kertaa ja aina miettinyt: "Tuollakin olisi joskus mukava käydä." Mutta eipä ole koskaan ollut aikaa, kun on ollut kiire päästä Norjaan. Positiivista matkassa oli nyt myös tämä, tällä matkalle ei ollut määränpäätä, eikä aikataulua.
Nyt upea Hepoköngäskin tuli nähtyä!
Ennen Hepokönkäältä lähtöä katselimme vielä sääennusteet: Kirkenes ja Tromssa, Norja - kaatosadetta, Saariselkä - kaatosadetta, Ylläs - ihan ok sää, mutta ei kovin paljoa innostanut, Kuusamo - kohtuullista säätä joten sinne seuraavaksi.
Kurvasimme Kuusamoon hieman suurempaa tietä pitkin, eli Pudasjärven kautta. Kuusamon Cittarissa käynnin jälkeen teimme päätöksen lähteä Kuusamon eteläpuolelta kohti itärajaa. Kohteena Hoikanlampi. Olen käynyt siellä muutamia kertoja nuorena, noin 12-16 vuotiaana. Aina pääsiäisen aikaan Asevarikko I:n Kala- ja Erä ry:n pilkkimatkoilla. Keskellä erämaata oli lammen rannalla vanha tukkilaiskämppä jossa kaikki yli 30 reissulaista majoittui. Nyt karttojen mukaan kämppä oli purettu ja tilalla oli aukio johon saisi ehkä pystytettyä leirin.
Lähdimme siis tsekkaamaan kohteen.
Perille pääsi ajamalla lopuksi 33km hiekkateitä ja perillä meitä todellakin odotti aukio lammen rannalla. Seuraavan yömme viettäisimme siis täällä. Nyt pääsimme tarpin laittamisessa hyödyntämään myös kahta puuta ja tarpista tuli lähes täydellinen.
Ilma oli kaunis ja lämpöä oli taas +17 astetta, illaksi oli tosin luvattu jo sadekuuroja.
Ruokailun jälkeen lähdimme kävelylenkille, löysimme leirin läheltä todella suuren suden paskan, kyseessä oli varmasti suurin minkä olen koskaan löytänyt.
Muistelin myös että alueella on hyvin erikoinen lampi joka näyttää täysin kuolleelta. Hatarat muistikuvat kertoivat että se näkyi ohi menevälle hiekkatielle ja pitihän se epäilyksien lampi lähteä tarkistamaan. Pääsimme lammen rantaan ja se todellakin näytti pelottavalta. Lampi oli erittäin kirkasvetinen ja syvä. Pohja oli täysin kuollut ja muistan kun joskus kesällä perheeni kanssa täällä päin telttaillessa oli isäni ja enoni työntänyt pitkän puun lampeen, eivätkä löytäneet tuon humuksen alta kovaa pohjaa. Usein olen tätäkin aluetta kartasta katsellut, olisi kiva käydä paikat vielä tsekkaamassa ja nyt seisoimme täällä Rytilammen rannalla. Kiitos raihnaisen oikean jalkani! : )
19.8.2025 Tiistai. Hoikanlampi - Iivaara - Ruka, 75km.
Yöllä satoi kaatamalla (yölämpötila +13 astetta) mutta aamu valkeni Hoikanlammelle kirkkaana ja todella tuulisena. Aamupalan jälkeen oli aika etsiä puhelimelle vähän kenttää jotta näki sääennusteet, jotka oli tällä matkalla pitäneet aika hyvin paikkansa. Mikä on nykyään aika harvinaista herkkua. Ennusteet eivät olleet muuttuneet, illaksi tulisi sateita ja seuraava päiväkin olisi hyvin sateinen. Päätökset syntyivät nopeasti. Leiri pakettiin ja ajo kohti Iivaaraa, ensimmäinen testi jalalleni, pystyykö sillä mihinkään lyhyeen vaellukseen?
Iivaaran P-aluetta kohti ajellessa pysähdyimme mäelle mistä saimme puhelimeen paremman kentän ja varasimme kahdeksi seuraavaksi yöksi Rukalta majoituksen.
Iivaaralle otimme mukaan kuoriasut, muutaman myslipatukan, pähkinäsekoitusta ja juotavaa. Poistin oikeasta vaelluskengästäni pohjallisen jolla sain kenkään hieman ennemmän tilaa, varsinkin leveys-suunnassa. Alkumatkasta ylitimme Rajajoen jonka jälkeen alkoi pitkospuut suo-osuuden yli, noin 500 metrin jälkeen alkoi sitten kipuaminen kohti Iivaaran huippua. Nousu sujui minultakin aika hyvin, tottakai varoin etten astuisi varvasosalla alas ja varoin etten vahingossakaan horjahtaisi. Oikea jalka ei varmaan tykkäisi horjahduksen korjausliikkeistä. Kahden kilometrin nousun jälkeen olimme Iivaaran huipulla.
Tässä oli taas kohde jonne on pitänyt tulla jo kymmeniä vuosia!
Saimme nautti maisemista kauniissa, tuulisessa säässä - hetken, sillä hyvin nopeasti läheinen sadekuuro muutti suuntaa. Puimme kiireellä päälle kuorihousut ja kun olimme valmiit alkoi kova sade. Emme lähteneet sateessa enää toiselle huipulle jonne matkaa oli 700m vaan päätimme lähteä paluumatkalle. Iivaaran huipulla tuli nyt kuitenkin käytyä, yksi Koillismaan korkeimmista huipuista oli taas valloitettu. Paluu autolle oli minulla huomattavasti hitaampaa kuin nousu huipulle. Alamäki aiheuttaa painetta varpaisiin, joten oikea jalka piti pyrkiä laskemaan maahan aina kantapää edellä. Mielellään jotain kiveä tai juurta vasten. Vasemman jalan reisilihas joutui tekemään tämän vuoksi myös huomattavasti normaalia enemmän töitä. Paluu autolle sujui kuitenkin lopulta poutasäässä, hitaasti mutta varmasti.
Autolla oli tarkoitus tehdä ruoka, mutta seuraava entistä suurempi sade lähestyi uhkaavasti. Laitoimme nopeasti varusteet autoon ja sisään päästyä alkoikin kova sade joka ei ihan heti tauonnutkaan. Ajelimme suoraan Rukalle, kaupassa käynnin jälkeen etsimme majapaikan ja se yllättikin positiivisesti. 138 euro kaksi vuorokautta, hinta-laatusuhde kohdillaan. Voi kun tähän hintaan saisi vastaavan talvellakin!
Iltapäivällä grillasimme ja lämpöä oli ulkona mukava +4.8 astetta!
20.8.2025 Keskiviikko. Ruka.
Aamu valkeni pilvisenä, tihkusateisena, lämpötila +3 astetta.
Päivän aikana kävimme kävelyillä, shoppailukierroksella Ruka Villagessa ja samalla reissulla kävimme katsomassa Rukan keskuksen majoitustarjontaa. Niin taas muuttui maaliskuun majoituspaikka 5.6 kilometrin päästä Rukasta, 200m metrinn päähän Ruka Villagesta, Karhunvartijan Linnaan. Alkuillasta jalkani sai lisää harjoitetta kun nousimme Maston huipulle.
21.8.2025 Torstai. Ruka - Pahamaa, Hossa, 120km.
Ruka jäi taakse kauniin aamun saattelemana. Seuraavaksi kohteeksi olimme päättäneet ottaa Pahamaan, Hossassa. Kyseessä on suuri Natura-alue jossa on havaintojen mukaan liikkeellä myös susilauma, itse asiassa susiperhe, kunnes nuijat poronhoitajat lopulta ampuvat nekin pois.
Ai, että inhoan syvältä sielustani saakka porotaloutta!
Hiljainen, suuri erämaa eikä sudet saa asua sielläkään. Liian monet ihmiset ovat sairaita.
Pahamaan alueella etsimme yöpaikkaa ja päädyimme lopulta ajamaan auton pienen soramontun pohjalle. Ruokailtuamme lähdimme pienelle metsäretkelle, kiertämään Pikku-Hoiluan ja Pyöreä-Hoiluan järvet ja rotkoalueen. Jalkani kesti taas hyvin muutaman kilometrin metsälenkin, paraneminen oli siis hyvässä vauhdissa. Tällä alueella oli suuria korkeuseroja, kallioita ja kaunista kangasmetsää. Oikeastaan suomalainen metsämaisema kauniimmasta päästä. Illalla katselimme seuraavaksi yöksi uutta yöpaikkaa tien vierestä, sillä montussa oli todella paljon polttiaisia jotka tosin katosivat Therma Cellin ansioista maisemista.
Auringon tehdessä laskua kävimme kävelemässä hiekkateillä, Luru vainusi jotain mielenkiintoista myrskytuhojen keskellä ja annoimme Lurun nenän tehdä töitä. Paikalla oli selvästi ollut jotain eläimiä ja pian sukelsimme Lurun perässä syvemmälle metsätuhojen sekaan. Sieltä löytyikin lähes loppuun syöty poronraato ja riistakamera! Susilauma oli käynyt täällä ruokailemassa viimeksi kenties edellisenä yönä?
Yöllä lämpötila painui nollaan ja autossa joutui peiton sijaan turvautumaan osittain jo makuupussiinkin.
22.8.2025 Perjantai. Pahamaa, Hossa. 10km.
Aamupalan jälkeen, ajoimme muutaman kilometrin Hossaa kohti jotta saimme puhelimeen kuuluvuuden. Hoidimme tarvittavat asiat ja päätimme ajaa lenkin lähiteillä tarkoituksena katsoa aluetta laajemmin ja etsiä tulevaisuuttakin varten vaihtoehtoisia yöpaikkoja. Alueen metsät olivat hienoja ja lopulta löysimme uuden yöpaikan hyvin läheltä rajaa. Rajavartioasemalle menevän tien varteen pystytimme seuraavan leirimme. Plussaa paikassa oli lähellä sijaitseva suppalampikin. Pesulle ei ollut pitkä matka.
Kävimme päivällä lyhyellä metsälenkillä katsomassa rajavartioasemaa ja hienoa kalliomuodostelmaa. Löysimme samalla retkellä myös pienen, vanhan mökin erään lammen rannalta. Missähän käytössä sekin on ollut joskus vuosisadan alussa. Paras löytö oli kuitenkin vieläkin suurempi suden kakka kuin Kuusamon löydös ja tämä oli ihan tuore pienten kärpästen vilinästäkin päätellen.
Kirjoitus jatkuu...
Comments