Suurpetojen kuvaaminen luonnossa ei ole helppoa.
Voi mennä vuosia ennen kuin edes näet suurpedon, eikä se takaa että tuossa tilanteessa ehdit ottamaan kuvaa eläimestä. Tilanne voi olla ohi sekunnissa tai kohtaaminen tapahtuu, kuten usein, tiheikössä jossa kuvaaminen on mahdotonta. Kuinka voit parantaa mahdollisuuksia ikuistaa suurpeto kuvaksi?
Kun lähden kameran kanssa metsään muistutan usein itseäni; "Liiku hiljaa ja anna pään pyöriä. Bongaa, etsi, älä pelkästään kävele!" Muutaman kerran on metsässä sattunut varmuudella tapaus jossa karhu on vain rauhassa katsellut minua. Seisonut hiljaa mäen päällä ja varmaan miettinyt miehen aikeita. Bongaus on siis tapahtunut aivan väärin päin, vaikka minun pääni on pyörinyt enemmän kuin lentoaseman tutka. Pakostakin välillä keskittyminen herpaantuu ja olenkin siis muutamia kertoja saanut huomata että sen vuoksi olen menettänyt ainakin kohtuullisen hyvän karhubongauksen.
Toinen karhun havaitsemista vaikeuttava asia on sen hiljaisuus. Olen nähnyt usein karhun risukossa ja tilanne on välillä epäuskottava, sillä karhu liikkuu todella äänettömästi. Usein karhun liikkuessa ei risukko pauku vaan metsän täyttää hiljaisuus. Et voi siis luottaa siihen että kuulet karhun kävelevän ohitsesi. Tässä on myös yksi syy miksi marjastajat harvoin näkevät karhua. He katsovat marjamättäitä vaikka karhu voi seistä 100 metrin päässä katselemassa hetken heitä, jatkaen sitten matkaansa.
Luonnossa liikkuen kuvaamista ei voi mitenkään verrata suurpetojen kojukuvaukseen. Kyseessä on aivan eri asia. Metsässä tilanne voi olla pahimmillaan olla; on hämärää, liikut, näet karhun ja joudut yrittämään kuvausta käsivaralta. Aikaa kuvaamiseen on 1-3 sekuntia. Joten ole tyytyväinen jokaiseen saamaasi valokuvaan!
Jos ensimmäiset kuvat ovat suttuisia hahmoja metsässä on siitä hyvä jatkaa ja yrittää parempaa kuvaa. Ilman kojua kuvaaminen on todellakin hyvin vaativaa.
Yksi tapa on etsiä hyvä kyttäyspaikka, sellaisia ovat esim. karhupolut joita voi löytää joiltakin alueilta. Samoin kaikki alueet joista löydät kohtuullisen tuoreita petojen jälkiä. Varsinkin karhut voivat liikkua keskikesällä samoja reittejä jopa joka yö tai ainakin joka viikko. Olen itse löytänyt Kainuusta ja Pohjois-Karjalasta paikkoja (hot point) joista löytyy paljonkin karhunjälkiä. Tuollaiset paikat voivat tuottaa kohtuullisen hyvän petokuvan jo yhdessäkin yössä. Tai sitten ei. Itse kyttään yhdessä paikassa maximissaan 1-3 tuntia ja vaihdan sitten hieman paikkaa. Pysyn kuitenkin samalla alueella, yleensä alle 1km säteellä "hot pointista". Tosin usein voin joutua vaeltamaan tunteja metsässä ennen kuin pääsen hyvälle kuvausalueelle ja uuden, hyvän alueen löytämiseen voi mennä useita vuosia.
Kuvausretkilläni olen ollut lähimmillään karhua parin metrin päästä ja kauimmillaan bongausetäisyys on ollut yli kilometri. Olen päässyt kohtaamaan karhun alle 150 metrin etäisyydeltä noin 40 kertaa. Näistä kohtaamisista karhu on lähtenyt juosten karkuun noin 10 kertaa. Muilla kerroilla karhu on vain muuttanut hieman kurssiaan, vilkuillut välinpitämättömästi minua ja jatkanut samaa reipasta kävelyvauhtia matkaansa. Eli tällä perusteella karhu ei tunnu kovin paljon ihmistä pelkäävän. Uskon että usein se pyrkii määrätietoisesti ja mahdollisimman hiljaa vain kauemmaksi ihmisestä. Joku voi väittää tähän muuta, mutta uskon että karhun juosten pakenemiseen vaikuttaa paljon myös ihmisen käyttäytyminen kohtaamistilanteessa. Jos säikähdät ja huudat niin uskon että karhu ottaa jalat alleen. Minä taas nautin tilanteesta ja koetan olla mahdollisimman hiljaa paikoillaan. Hiljaa paikoillaan oleminen voi saada karhun luulemaan ettei sitä ole nähty, osin siitä voi johtua se että karhu ei ole rynnännyt juosten karkuun.
Omilla retkilläni päätavoite on päästä näkemään suurpeto, mitä lähempää sen parempi. Toisena tavoitteena tulee valokuvaus, totta kai harmittaa jos en saa tilanteesta kuvaa mutta itse suurpedon näkeminen luonnossa on se näiden retkien IN-juttu.
