4-6.8.2022 Matkan alkupäivät
Alkupäivissä ei ole paljoa kerrottavaa. Torstaina ajoimme töiden jälkeen Rutalahdelle, lähelle Leivonmäen kansallispuistoa jossa yövyimme rauhallisen pikkutien varressa olevalla levähdysalueella. Perjantaina jatkoimme "puskaparkkiin" Kuopioon, Matkuksen ostoskeskuksen P-alueelle josta matkamme jatkui lauantaina (sukuloinnin jälkeen) kohti Kuhmoa. Kuhmon alueelle päästyä jätimme asuntovaunun erään suuremman tien P-alueelle ja kävimme ajamassa autolla kahden oletetun leirialueemme hiekkatiet. Näin saimme varmistettua teiden kunnon, että kohteisiin todellakin pääsee asuntovaunun kanssa. Tosin suunnitelmiin tulikin samalla muutos, sillä löysimme ajellessa uuden kohteen leireilyyn ja päätimme viedä vaunun sinne. Tosin vasta seuraavan yön jälkeen, tämä yö nukuttaisiin todella hiljaisen maantien varressa olevalla P-alueella.
7.8.2022 Patikointia Elimyssalon lähellä ja vilaus karhunpennusta
Siirsimme vaunun aamulla kivaan puskaparkkiin keskelle erämaata. Hyttysiä ei juurikaan leirialueella ollut ja sää oli hyvä. Aamupäivän kohteeksi valikoitui läheinen vaara, sillä ympärillä oleva maasto oli täynnä upeita harjuja ja vankkaa metsää. Aamulenkillä emme nähneet mitään erikoista. Ainoa bongaus oli huikean hyvä mustikkasato ja kauniit maisemat.
Ruokailun jälkeen siirryimme autolla hieman kauemmaksi, aivan Elimyssalon luonnonsuojelualueen lähelle. Patikoimme ensin tovin lähes ajokelvotonta tieuraa pitkin kohti rajavyöhykettä jossa siirryimme metsäosuudelle. Täältä kosteasta "suomalaisesta sademetsästä" löytyi jonkin verran jopa hyttysiä. Metsäalue oli todellakin erikoista, metsän pohja oli hyvin pehmeää sammalta, kosteaa. Vetisiä onkaloita oli kaikkialla vaikka suurin osa alueesta oli kohtuullisen korkeaa vaara muodostelmaa. Löysimme metsistä myös hyvin erikoisia ja erilaisia sienirykelmiä.
Loppumatkasta siirryimme onneksi kuivaan kangasmetsään ja päätimme pitää metsäautotiellä ruokatauon. Siinä keittimen tohottaessa päällemme ilmestyi haukka jota aloin tietysti kuvaamaan. Samaan aikaan Heli hihkaisee sillä notkelman toisella laidalla, mäen päällä karhunpentu menee tien yli! Oli nimittäin viimeinen kerta kun alan Kuhmossa suurpetoretkellä kuvaamaan lintuja! Helin bongaus kestää hyvin lyhyen aikaa, se on vain välähdyksenomainen näky. Ruokailun ajan tuijotamme tarkasti ympäröiviin metsiin, jossakin edessämme on karhuemo pentunsa kanssa. Tiedän että jos ne liikkuvat, ne liikkuvat meitä kohti, sillä toisella laidalla on virtaava joki- / koskialue, sinne emo ei pentuaan vie.
Ruokailun jälkeen lähdemme kohti paikkaa missä karhu ylitti tien. Tie on kivikova joten siihen ei ole jäänyt selviä jälkiä mutta horsmikosta jälkiä löytyykin. Siellä on selvät painaumat ja kulku-urat. Jälkien perusteella tien vieressä on makoillut karhuemo kahden pennun kanssa. Jatkamme tästä eteenpäin matkaa tietä pitkin, metsä jonne karhut ovat menneet on paikoin pusikkoinen, emme siis lähde perään etsimään niitä. Jos metsä olisi avointa, olisi perään voinut lähteäkin. Tuulen suuntakin olisi ollut juuri oikea tämän karhuperheen etsintään.
8.8.2022 Maastopyöräilyä
Sitten valkeni se päivä jolle ei ollut luvattu sadekuuroja, kuuroja joita ei koskaan satanutkaan. Vuoden haaveilun jälkeen lähdimme vihdoin ajamaan pyörillä kohti huikeaa, luonnonsuojelualueella sijaitsevaa harjumuodostelmaa. Viiden kilometrin nautittavan metsäautotien jälkeen suuntasimme polulle. Kilometrejä ja taas kilometrejä saimme ajaa upealla polulla. Polun loputtua siirryimme metsäautotielle jolla ajoimme rengaslenkin, palaten tietä pitkin taas harjun puoleen väliin josta ajoimme tuttua uraa takaisin leiriimme.
Kertokoot tästä päivästä enemmän alla oleva video.
9.8.2022 Hiljainen majavalampi
Tänään lähdimme asuntovaunulta vieläkin kauemmaksi pohjoiseen. Pääkohteena oli minulle monilta vuosilta tuttu alue, alue jossa olen nähnyt karhun lukuisia kertoja metsässä ja soilla. Pari vuotta sitten kävimme siellä Helinkin kanssa ja löysimme myös majavaperheen asuttaman lammen aivan rajavyöhykkeeltä.
Tällä kertaa olimme liikkeellä iltapäivällä, joten omin ehdoin liikkuvaan karhuun olisi hyvin vaikea törmätä. Pelkästään suurpetoja etsimään lähtiessä retki kannattaisi aloittaa vasta kello 18.00 jälkeen. Tällä kertaa meille oli tärkeintä metsissä samoilu ja majavien kuvaaminen. Muutamien vuosien saatossa täälläkin oli tehty metsätöitä ja eräs kaunis vaara oli parturoitu nuliksi. Muutamilla kivoilla metsäalueilla oli tehty harvennuksia ja tyypilliseen suomalaiseen (paskamaiseen) tapaan kaikki harvennetut puut ja riut oli jätetty metsään. Metsästä oli tullut jättömaata seuraavaksi 10 vuodeksi, ainakin ulkoilua ajatellen.
Saavuimme lopulta lammelle, istuimme tovin eri paikoissa ja totesimme majavien lähteneen pois. Pesä oli hylätyn näköinen ja ruokailupaikat alkoivat kasvaa heinää. Oliko ne siirtyneet pois vaiko ammuttu? Itse uskon että ammuttu, sillä kanadanmajava on suomessa haittaeläin jota saa ampua ilman lupaa, sääli. Tämä on taas hullua suomalaista eläinten hoitoa. Ensin ammutaan euroopanmajava sukupuuttoon, sitten tänne istutetaan sekä euroopan-, että kanadanmajavaa. Nyt vaikuttaa että kanadanmajava (6000yks.) syrjäyttää vuosien saatossa euroopanmajavan (2500yks.), joten siitä on tullut vapaasti ammuttava haittaeläin. Minusta näiden lajien pitäisi antaa elää ja taistella elintilastaan, vaikka siinä taistelussa kanukki olisikin parempi.
Itse tapoimme ensin alkuperäisen asukkaan, toimme sitten tänne kahta lajia ja nyt haluamme tämän "mamu" majavan hengiltä.
Kärjistäen: Haluamme nykyisin suomeen ulkomaalaista työvoimaa. Kantasuomalaiset alkavatkin vuonna 2030 lisääntymään ja huomaamme tulevaisuudessa että kantasuomalaisille ei riitäkkään työpaikkoja. No, sen hetkiset johtajat muistavatkin miten pääsimme taannoin eroon kanadan "mamu" majavasta....
Jätimme lammen taaksemme ja suuntasimme metsään. Löysimme päivän aikana jonkin verran eläinten jälkiä ja erään karhujen kulkuväylänkin. Sitä pitkin oli tepastellut aikuisia karhuja, kuin myös nallemuori pentuineen. Autolle palatessa päätin, etten palaa tälle hyvin tutulle alueelle ainakaan muutamaan vuoteen, maisemat olivat monin paikoin raiskatut.
10.8.2022 Ahmanjälkiä ja karhunkakkaa
Viimeisen päivän erämaassa päätimme viettää pyöräillen ja patikoiden.
Ajoimme teitä pitkin lenkin ns. vakioalueellamme löytäen jonkin verran suurpetojen jälkiä. Auringon porottaessa oli tiellä myös ahman jäljet, niin olivat kosteat kynsien jäljet että oliko ahma lähtenyt tiellä meitä karkuun? Joka tapauksessa jälkien ikä oli ehkä vain minuutteja. Samalla vaaralla oli liikkunut myös karhuja. Yhtä karhua oli lienee häiritty kesken kakkahetken, sillä mustikkakakka oli tippunut tielle pitkänä norona. Löysimme hieman myöhemmin myös vaaran juurelta tuoreen "kokonaisen" mustikkakakan.
Päivän saldo oli pyöräilyä, lyhyt iltapatikointi, suurpetojen jälkiä, upea kyykäärme ja kauniita maisemia. Kuhmoon palaamme seuraavan kerran vuonna 2023, silloin on mukana myös kolmas perheenjäsenemme.
"Leiripaikkamme keskellä korpea, Kuhmossa."
11.8.2022 Tahko tuo karavaanarin persreikäpaikka!
Kuhmon alueelle oli luvattu tälle päivälle paljon vesisateita joten lähdimme kohti etelää. Tarkoitus oli ajaa Tahkolla maastopyörällä ja laittaa vaunu parkkiin Tahkon suurelle P-alueelle. Lopputulos Tahkon alueesta, alueella on paljon tyhjää parkkitilaa, suuria kenttiä. Kaikilla kentillä on pysäköinti sallittu vain henkilöautoille eli kaikkialla on kielto asuntoautoille- sekä - vaunuille. Uskomatonta paskaa! Varsinkin kun alueella ei ole mitään leirintäaluettakaan karavaanareille. No on sittenkin, 14km päässä Varpaisjärventien varrella. Ajappa sinne vaikka vaunun kanssa ja lähde sieltä maastopyörillä Tahkon reiteille. Pelkkää maantietä pitää ajaa yhteensä 28km, alkaa sen jälkeen olla into maastopyöräilystä vähissä. Paska paikka siis karavanaareille, en yhtään ihmettele miksi Tahkoa haukutaan tässä asiassa.
No, me siirryimme Puijon monttuun, Kuopioon. Paikka oli yllättävän rauhallinen yöpyä ja kiva pyöräillä.
12-13.8.2022 Paluu kotiin.
Perjantai meni sitten Kuopiossa sukuloiden ja illalla ajoimme puskaparkkiin tutulle P-alueelle, Rutalahdella.
YHTEENVETO
Ajoa tuli yhteensä 1800km ja keskikulutus vaunun kanssa suoritetuissa ajoissa oli 9.6ltr/100km. Aurinkopaneeli tuotti sähköä julmetusti, ensimmäiset yöt mentiin ilman lämmitystä ja 6 viimeistä yötä oli lämmitys päällä noin 12h/vrk. 140ltr jääkaappi-pakastin oli päällä koko 9vrk. Ruokaa tehtiin vaunussa kaasulla, valoja poltettiin, vaunussa ladattiin puhelimia ja kelloja. Mukana oli uusi 11kg kaasupullo.
Akun varaustaso:
Akun varaustaso laski pienimmillään 80 prosenttiin (yöllä +5 astetta) ja päivällä kello 12 aikaan se oli taas jo 100%.
Kaasunkulutus:
Kokoajan päällä kaasutoiminen 140ltr jääkaappi-pakastin sekä ruokaa tehty kaasulla.
Matkaa takana 4vrk. joista 1 yönä lämmitys: Kaasua kulunut 3kg.
Matkaa takana 6vrk. joista 3 yönä lämmitys: Kaasua kulunut 4,5kg.
Matkaa takana 9vrk. joista 6 yönä lämmitys: Kaasua kulunut 6,4kg.
