Lisätty video kertomuksen loppuun 6.10.23.
Valokuvakansio löytyy kertomuksen lopusta.
Kertomuksen valmistuttua tulen vielä korjaamaan mahdollisia virheitä ja
lisäämään hieman tekstiä ja tietoa matkasta.
5-7.8.2023 Espoo - Ouluntie - Muonio - Lyngen.
Lähdimme lauantaina ajamaan kohti Lyngenin niemimaata Pohjois-Norjassa. Ensimmäinen yö vietettiin noin 400km päässä kotoa, jossakin Jyväskylän ja Oulun välissä sijaitsevalla P-alueella aivan tien vieressä. Yö oli onneksi vähäliikenteinen ja nukkumatti saapui nopeasti asuntovaunuumme.
Sunnuntai aamuna jatkoimme matkaa Muonion Kangosjärven kyläyhdistyksen pitämään matkaparkkiin saakka. 8 eurolla sai oikein kivan paikan vaunulle eikä paikan päällä ollut ketään muuta häiritsemässä taaskaan yöunia. Illalla kävimme vielä uimassa läheisessä, pirun kylmässä Kangosjärvessä.
Huomasimme näinä alkupäivinä että poroja oli todella paljon teillä. Autossa heräsi kysymys: Miksi hitossa näiden jolkottelu sallitaan? Ensinnäkin Suomessa tapetaan kauriita ja hirviä mm. sillä verukkeella että aiheuttavat vaaraa liikenteelle. Hirviä on tapettu niin paljon että alkavat olla jo paikoin harvinaisia. Poron on kauriiden kanssa samaa luokkaa ja se usein ihan hakeutuu teiden varsille. Lisäksi poro raiskaa luontoa. Aluskasvillisuus on Lapissa täysin erilaista mitä se olisi luonnollisesti. Minusta poroista pitäisi heti tappaa vähintää 70%. Tässä asiassa, kyllä poronhoitajat ovat hieman syvältä, samoin siinä sudentappamisvimmassaan. LINKKI
Maanantai, edessä oli ajo Lyngenin niemimaalle, Norjaan. Edessä oli myös todella surkea Kilpisjärven tie. Viimeiset 100km ajettiin varmaan 40km/h keskinopeudella. Mielettömiä monttuja, töyssyjä, aukijyrsittyjä kohtia pystysuorilla asvaltin reunoilla jne. Jos olisin tietänyt tämän remontiin joutuvan tien kunnosta olisin mennyt Norjaan Ruotsin kautta. Mutta lopulta pääsimme poutaisesta suomesta sateiseen Norjaan. Illan vietimme lämpimässä säässä mutta ajoittaisessa vesisateessa puskaparkissa asuntovaunullamme. Maisemat olivat kyllä kohdillaan sillä vaunun ikkunoista näkyi kolmessa suunnassa vuoristojäätiköt.
8.8.2023 Goverdalen ja tulviva jäätikköjoki.
Heräsimme aikaisin upeaan päivään. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila kohosi vauhdilla. Otin vaunun perästä polkupyörät, tein niille pikaisen huollon, pakkasimme varusteet ja lähdimme matkan ensimmäiseen seikkailuun. Ajoimme ensin kilometrin tietä pitkin jonka jälkeen siirryimme puomilla suljetulle "traktoriuralle" jota jatkoimme vielä 2km. Viimeisellä kilometrillä ura tosin nousi kohtuullisen paljon ja päiväreppujen kanssa jouduimme myös tunkkaamaan pyöriä.
Uran loputtua lukitsimme pyörät puuhun ja jatkoimme matkaa jalan. Polku kulki todella kauniissa maisemassa ja maisemat paranivat mitä kauemmaksi tiestä mentiin. Lopulta polku loppui ja lähdimme etsimään nousu uraa joen länsirannalta. Heti alussa jouduimmekin todelliseen kivien ja veden labyrinttiin sillä länsipuolen vuorilta tuli alas pienempi joki joka teki suistomaisen alueen alaosaan. Hypimme kiveltä toiselle sauvoihin ja vaivaiskoivuihin tukien ja löysimme lopulta reitin läpi päästen suureen kivilouhikkoon. Pian kivien koko kuitenkin pieneni ja pääsimme takaisin joen varteen.
"Kivivyöryalueella."
Joki näyttää kuvissa kapealta ja helpolta ylittää, mutta tällaisessa jäätiköiltä tulevassa joessa on todellisuudessa aina syviä paikkoja joissa virta on todella voimakas. Lisäksi veden lämpötila voi olla jopa 0 astetta. Lisäksi tämä joki saa vetensä useista hyvin suurista jäätiköistä, joten vettä oli liikkeellä todella paljon. Saavuimme alueelle missä joki oli leveimmillään, joessa oli lukuisia uomia, leveitä ja kapeita. Välillä tuntui että vesi virtasi satojen metrien levyisenä pitkin laakson pohjaa. Jouduimme kulkemaan hieman ylävirtaan päin erittäin suuren kivivyöryriskin alueella. Vieressämme nimittäin kohosi 1329m korkean Ailliscohkkan lähes pystysuora seinämä jolta tippuu suuriakin kivenlohkareita alas tasaisin väliajoin.
"Heli saapuu joen yli."
Koetimme ensin ylittää jokea vaelluskengissä mutta lopulta vettä oli liikaa, olisi pakko kastella jalkansa ja kunnolla, joten vaihdoimme eräällä "saarella" jalkaan uimatossut. Kengät pysyvät näin kuivina ja tossuilla saa huikean hyvän pidon joen kivikossa. Jouduimme todellakin etsimällä etsimään ylityspaikkaa, keskellä jokea siirryimme välillä alemmaksi, välillä ylemmäksi paikkoja etsien. Samalla painoimme mieleen muistikuvia paikoista joista virran yli pääsi, näin palaaminen olisi helpompaa. Lopulta rantauduimme onnellisena joen toiselle puolelle, jalat jäässä.
"Goverdalsbreen."
Lyhyen kuivattelutauon jälkeen lähdimme alavirtaan katsomaan Goverdalsbreen jäätiköltä sekä Balggesvarrilta tulevien jokivirtojen voimakkuutta. Tämän vaellusosuuden lopputuloksena oli edessämme kapeassa urassa pauhaava syvä virta jonka ylitys ei onnistuisi kuin siltaa pitkin, joten käännyimme takaisin kohti ylävirtaa etsimään äskeistä ylityspaikkaamme. Paluumatka oli alkanut.
Lämpötila oli varjossa noussut jo +27 asteeseen, päivä oli siis kautta aikojen lämpimin mitä olen itse Norjassa kokenut ja tämä oli minulle kuitenkin jo 34. matkani Norjaan. Lämmöstä johtuen epäilin jo nousun aikana että jokien vesimäärät tulevat päivän aikana lisääntymään mutta miksi sen piti tapahtua tässä välissä? Päästessämme ylityspaikalle emme enää tunnistaneet sitä. Vesimäärä oli lisääntynyt selvästi ja jäätikköjokien seassa kulkevat sedimentit värjäsivät joen paikoin läpinäkymättömäksi. Joen virtaus aiheutti jopa pientä pelkoa. Lopulta pääsimme onnellisesti joen yli ja teimme heti ruuan. Joen ylitys olisi ollut mahdotonta ilman vaellussauvojen tukea.
Asuntovaunulle palatessamme näytti Garmin ranteessa 16.5km ja 8h 20min.
Huikean lämmintä iltaa vietimme joella jääkylmässä vedessä peseytyen jonka jälkeen menimme alas merenrantaan kalaan. Kalastusosuus oli kuitenkin melko lyhyt sillä 7 ensimmäistä heittoa toi saldoksi 7 kalaa joista vapautin 5 sillä muuten olisi kalat menneet hukkaan. Turskafilettä olisi jo näistä kaloista riittänyt syötäväksi kotiin saakka. Pääsimmepä kalastuksen ohessa seuraamaan myös kolmen pyöriäisen kalastustaretkeä.
"Flatsteinfjellet kuvattuna nousu suunnasta."
9.8.2023 Flatsteinfjellet, uusi reitti huipulle.
Kaksi vuotta sitten bongasimme Lyngenissä kauniin vuoren. Se ei ollut läheskään alueen korkein mutta muodoltaan erottuva ja korkeudelteen mukava päiväretkikohde. Nyt oli aika lähteä tuolle vuorelle mutta emme nousisi sille sen virallista reittiä pitkin vaan tekisimme nousun huipulle vuoren "north-east" suunnalta eli vaikeamman kautta.
"Nousu Flatsteinfjelletille on alkanut."
Yö oli lämmin, kylmimmillään oli lämpötila ulkona tippunut juuri ja juuri alle 20 asteen.
Vuoren lähestyminen tehtäisiin taas polkupyörillä eli ajaisimme pyörillä samaan paikkaan kuin eilisellä vaelluksella, sen jälkeen alkaisi reitin etsiminen ylös vuorelle. Aamutoimissa ajatus oli hieman kadoksissa, samoin varusteet. Olisi ihanan helppoa kuin vetoautona olisi paku jossa olisi selvät laatikot eri varustelajeille mutta nyt kaikkea sai hieman etsiä sieltä täältä sekalaisesta farmariauton peräosasta. Mutta pian polkaisimme taas kovaan ylämäkeen kohti lopullista starttipaikkaa. Perillä pyörät lukkoon ja kohti vuorta...mutta...mutta...missä olikaan vaellus-sauvat?
Autolla! Hyvin lyhyt yhteenveto: Maasto on vaikeaa joten nousu on todella uuvuttavaa ilman sauvoja joten sauvat piti hakea. Hyppäsin pyörän selkään ja Heli tokaisi: "Sulla menee se tunti kyllä hakiessa niitä." Sillä hetkellä päätin ettei mene. Ajoin todellista downhill ajoa autoa kohti ja ennen asuntovaunua oli edessä vielä pitkä ja jyrkkä ylämäki. 9min 30sek ja olin leirissä. Sauvojen etsiminen, reppuun pakkaus ja heitimpä sinne myös pari olutta jotka jäisi pyörille odottamaan paluutamme. 10min vietin aikaa leirissä jonka jälkeen ajoin 20 minuutissa takaisin lähtöpaikalle. Vihdoin seisoimme sauvat kädessä valmiina aloittamaan nousun.
Alkumatka kuljettiin metsässä jonka aluskasvillisuus peitti näkyvistä kaikki kivet, kaatuneet puunrungot ja kolot. Eteneminen sujui kuitenkin hyvin. Rinne jyrkkeni ja välillä eteen tuli pystysuoria kallioita jotka kiersimme ja jatkoimme nousua ylöspäin. Saavuimme lopulta yhden esihuipun alle ja ylös ei johtanut kuin todella jyrkkä seinämä joka oli pakko nousta ilman varmistuksia ylös. Saavuimme samalla puurajalle. Päästyämme tuon seinämän ylös totesimme että siitä emme pääse ilman köysiä alas joten paluu pitää tehdä toista kautta.
"Esihuippujen välisellä alueella oli uskomattoman vihreä ja tasainen alue."
Nousimme esihuippujen väliselle harjanteelle ja hämmästyimme kuinka vihreä alue täällä oli, lisäksi se oli uskomattoman tasainen. Eteemme avautui näkymä lännen suuntaan ja nautimme taas tovin pelkistä maisemista. Jatkoimme pian seuraavan huipun länsipuoleiselle rinteelle josta pääsimme taas kahden vuorenhuipun väliseen solaan missä teimme ruuan. Ruokatauon aikana ohistemme meni kohisten myös helteestä johtuva pyörretuuli.
"Nousun viimeinen osuus."
Varjossa lämpötila oli jo +26 astetta ja reppuni lämpötila-anturi välitti kellolleni aurinkoisen kohdan lämpötilaksi +45 astetta. Ruuan jälkeen matka jatkui seuraavalle huipulle, siitä alas solaan ja vihdoin edessä odotti loppunousu. Jätimme toisen repun ja kaikki ylimääräiset tavarat solaan, mukaan lähti vain kamerat ja yksi juomapullo.
Nousu oli paikoin scrämbläystä kaksin käsin kiinni jyrkästä kalliosta ja ponnistus ylöspäin. Paikoin reitti meni hyvinkin ilmavissa kohdissa ja kaipasinkin kiipeilykypärää jotta olisin voinut näissä kohdin kuvata videoo. Nyt kaikein jyrkimmät kohdat jäivät kuvaamatta. Maisemat alas olivat huikaisevan kauniit.
Saavutimme lopulta vuoren huipun ja tajusimme sillä seistessä kuinka jyrkät seinämät olivatkaan. Huipulla mahtui juuri ja juuri kaksi ihmistä seisomaan. Jyrkimpien paikkojen alastulo sujui hyvin ja otettuamme solasta kaikki varusteet mukaan jatkoimme matkaa alas. Lähdimme laskeutumaan heti kohti pyöri. Ilmassa oli aistittavissa jännityksen tuntua, sillä emme yhtään tienneet millaiselle seinämälle laskeudumme. Alussa reitti näytti hyvältä mutta kauempana näkyi selvä taitos rinteessä. Koskaan ei tiedä mitä taitoksen kohdalla on, muuttuuko jyrkkyys lopulta vain hiukan, vai onko siinä pystysuora kallio?
Pienillä reittimuutoksilla pääsimme lopulta hyvin takaisin pyörille ja väsyneinä saavuimme lopulta asuntovaunullemme. Nousun pituudeksi tuli lopulta 16.7km ja aikaa kului 9h 15min.
10.8.2023 Lepopäivä Lyngenissä.
Tänään satoi vesikuuroja mutta lämmintä oli lähes 23 astetta. Oikein hyvä päivä lepäilyyn. Kävimme kaupassa Nordkjosbottenissa ja kalassa. Illalla taas pakollinen pesuhetki jäätikköjoessa, muutama makkara ja olut.
11.8.2023 Fugldalen, seikkailu toisessa jokilaaksossa.
Tänään oli ohjelmassa toinen jokilaakso Fugldalen ja laakson perällä sijaitseva upea Fugldalsvatnet. Tämä järvi on 360m korkeudessa alueen korkeimman vuoren, Jiekkevarren 1845m vieressä. Olin itse käynyt täällä kerran aikaisemmin vuonna 1998 jolloin yövyimme järven lähellä ja nousimme 800m korkean kiipeilyreitin 26 tunnissa! Mutta siitä reissusta ei ollut kauheasti enää muistikuvia joten tänne oli ihana palata.
Alkumatka noustiin metsässä ja Lyngenin luonnonsuojelualue alkoikin lähes heti meren rannan tuntumasta. Täällä oli selvä polku kohti laakson perukkaa.
Hyvin nopeasti maasto muuttui. Ei ollut selvää polkua ja alusta muuttui kivikoksi. Kuljimme reittiä mikä tuntui hyvältä. Kivet olivat aluksi pieniä ja tukevia mutta myöhemmin kivien koko kasvoi ja paikoin ne heiluivat kenkien alla.
Koko matkan oli laakson perillä näkynyt mahtava vesiputous jossa oli vettä varmaan 5x määrä heinäkuuhun 1998 verrattuna. Putous läheni, samoin sen jyly ja tunne itsensä pienuudesta.
Putouksen läheisyydessä kuuli toisen vain huutamalla kovaa, todella kovaa. Putouksen viereisen rinteen nousu oli todella mieleenpainuva kokemus, rinne oli paikoin melko jyrkkä ja irtokivinen.
Ylemmäksi päästyä oli edessä hieman yllättävä ongelma, Fugldalsfjelletin huipulta tuleva joki. Tätä jokea tuskin huomasi vuonna 1998 ja nyt sen ylitykseen käytimme aikaa 30 minuuttia. Ylityksen jälkeen nostimme vauhtiamme sillä muistissa oli edellinen jokiseikkailu ja taas olimme liikkeellä lämpimään aikaan, aikaan jolloin jokien pinta taas nousee. Oli pakko ottaa loppuspurtti järvelle, syödä suklaapatukat, kuvata ja lähteä paluumatkalle. Tänne emme ottaneet mukaan edes uimatossuja ja vaelluskenkien totaalinen kasteleminen ei tuntunut hyvältä. Lisäksi yli hyppimämme virrat olivat jyrkkiä ja syviä jo tullessa.
"Huikea Fugledalsvatnet, keskellä kohoaa Jiekkevarren huippu jolla kävin 1997."
Yllättäen pois tullessa löysimme joesta paremmat ylityskohdat, lähes etsimättä. Lienee tulosuunta vaikutti joen "lukemiseen" eri tavalla. Helpotuksesta huokaisten ylitimme joen ja pidimme vihdoin ruokatauon. Loppumatka meni jo rutiinilla takaisin autolle. Tämän päivän faktat: Reitin pituus 9.43km ja kesto 7h 10min.
Illalla kävimme vielä kalassa ja kalaa tuli hyvin. Palasimme ajoissa asuntovaunulle, päivä oli ollut taas helteinen ja kaunis.
12.8.2023 Haikeat hyvästit Lyngenille!
Tälle päivälle luvattiin Norjan puolelle jo vesisateita mutta lämpimässä ja poutaisessa säässä jätimme ihanan Lyngenin niemimaan taaksemme. Saa nähdä palaammeko tänne jo ensi kesänä? Kotimatkan päätimme tehdä ihan Kilpisjärven tien kunnosta johtuen Ruotsin kautta, joten suuntasimme auton keulan kohti Narvikkia ja sieltä Ruotsiin. Läpiajomme sattui ikävästi viikonlopulle, joten paikalliset olivat turistien lisäksi vuorilla. P-alueet olivat melko täysiä ja asuntovaunulle sopivat alueet loppuivat käytännössä Norjan rajalle. Ruotsin puolella oli sen jälkeen auton levyisiä P-alueita tiessä kiinni, parhaimmillaan alle 1km välein. Täysin turhia levikkeitä Ruotsalaisella järjellä suunniteltuja. Lähes kaikki olivat myös tyhjiä. Lopulta lähes 50km Norjan rajalta löysimme poutaisen päivän saattelemana hyvän yöpaikan Torniojärven lähellä sijaitsevan Vuoskojauren rannalta. Mukava, iso, hiekkapohjainen P-alue kauniilla maisemalla.
13-14.8.2023 Vuoskojaure - Näverrys - Raesärkät
Meillä oli tarkoitus jäädä vielä yhdeksi yöksi Vuoskojaurelle ja aloittaa aamusta nousu lähellä sijaitsevalle vuorelle. Kävin vaunusta ulkona klo.05.30 ja taivas oli täysin selkä, mutta kun heräsimme klo.07.00 emme nähneet vaunun ikkunoista juuri mitään. Vuoristomaiseman oli vallannut sumu, näkyväisyys oli parhaimmillaankin vain 200 metriä. Aamupalan aikana tilanne ei muuttunut ja sumu vaikutti siltä ettei se ihan heti lähtisi, joten laitoimme vaunun auton perään ja matka jatkui. Ensimmäiset kymmenet kilometrit olisivat olleet varmasti upeita maisemoiltaan mutta sitten kun laskeuduimme metsien keskellä JA alkoi ajomatkan tylsä osuus. Maisemat eivät Ruotsissa kauheasti hurmanneet ja samat helvetin mini P-alueet toistuivat tien laidassa jatkuvasti. Tuntui että Kiirunasta kohti Tornioo seuraavien satojen kilometrien aikana ei ollut juuri muita parkkeja autolle. Päivän lopulla kaarsimme auton parkkiin Haaparannassa Euroopan suurimman karkkikaupan, Candy Worldin pihaan. Paljon hehkutettu kauppa oli pieni pettymys, onhan se suuri mutta varsinkin irtokarkit laadultaan kohtuullisen heikkoja (verraten Candy Town valikoimaan). Samoin kaupassa oli liikaa hyvin tuttuja karkkeja mm. Fazerilla oma osastonsa. Fazerin hedelmäkarkit - kaikki pussista riippumatta samanmakuisia esanssimöttöjä.
Haaparannasta matka jatkui Suomeen ja Oulutieltä kohti Ranuaa, tämä tie osuus oli taas pelkkää pusikkoa, mutta löysimme kohtuullisen mukavan vaunupaikan varalaskukentän lähellä olevalta tiepohjalta, senkin etukäteen hieman Googlea katsellen. Yö vietettiin sitten Näverrys kylän alueella.
15-17.8.2023 Raesärkät - Kuopio - Espoo
Päivä alkoi taas ajelulla, tällä kertaa parkkeerattiin vaunu Nurmeksen alueella sijaitseville Raesärkille. Aluella on hienoja lampia ja hiekkaharjuja melko luonnontilassa. Lammet ovat kirkkaita ja melko kylmävetisiä. Alunperin illalla oli tarkoitus lähteä pienen ajomatkan päähän etsimään suurpetoja mutta matkaväsymys voitti ja teimme lyhyen kävelyretken uimaan harjujen välissä olevaan lampeen. Uintihetkellä täysin pilvinen sää muuttui yllättäen täysin pilvettömäksi ja aurinko tuli vielä lämmittämään juuri vedestä nousseita uimareita. Huikea, ehkä elämäni paras uimaretki!
Raesärkiltä jatkoimme puskaparkkiin Kuopion kaupunkialueelle, missä nukuimme matkan kaksi viimeistä yötä. Kuopiossa pyöräilimme ja sukuloimme. Matka päätyi sitten vaunuparkkiin Espooseen ja sitä tietä kotiin.
Faktat
Kesto: 12 vuorokautta.
Ajomatka: 3250km.
Keskikulutus: 9.8 litraa / 100km.
Kaasunkulutus asuntovaunussa: 8.0kg.
Vedenkulutus asuntovaunussa: noin 50 litraa.
Alla video matkastamme. Pyöräilyosuuksien kuvanlaatu heikkoa, kiitos Youtuben joka ei osaa käsitellä laadukasta materiaalia. En saa videoo näkymään tubessa huippuhyvänä millään asetuksilla.