4-5.2.2022 Espoo - Mikkeli - Kuopio - Pyhä.
Aloitimme Pyhän matkan ajamalla ensin Mikkeliin missä sanoimme toisillemme: "TAHDON", joten jatkoimme Mikkelistä matkaa kohti pohjoista, "tuoreena" avioparina.
Kuopioon päästyä kävimme äitini luona pitämässä pikaiset kahvittelut jonka jälkeen heitimme vaatekassit ravintolalaiva Wuoksiin ja siirryimme keskustaan ruokailemaan. Todella maittavan ruokailun listalla olikin mm. turskan kieltä, palvattua metsäkaurista, tervasilakkaa, ylikypsää häränrintaa ja pintaloimutettua lohta. Illaksi vetäydyimme yöpaikkaan jossa nautimme oluet laivan ravintolassa, ihan kahdestaan, siis myös ilman henkilökuntaa.
Lauantai päivä meni ajellessa kohti Pyhää, ajokeli oli parempi kuin luvattiin eikä lunta juurikaan satanut. Perille päästyä meitä odotti kuitenkin luminen yllätys sillä Pyhällä oli satanut päivän aikana 15cm lunta, joten maisemat olivat ainakin puhtaan valkoiset.
6.2.2022 Soutaja 373m.
Heräsimme hyvin levänneenä ja aamupalan jälkeen lähdimme mökin pihasta liukulumikengillä kohti Soutaja tunturia. Siirryimme talvireitiltä lähes heti umpihankeen, sillä tehdyt reitit eivät ole meitä varten. Alun metsäosuudella piti karttaa tutkia tämän tästä. Taivas oli pilvinen, eikä sankassa metsässä näkynyt mitään maamerkkejä. Jouduimme korjaamaan reitin suuntaa usein maanpinnanmuotojen vuoksi, sillä kartta ei aina kerro kaikkea todellisesta maastosta. Lumi upotti 10-20cm, paikoin tuiskukinoksissa selvästi enemmän. Pääsimme lopulta Soutajan kodalle missä keitimme veden pussiruokia varten ja pidimme samalla lyhyen tauon.
Tauon jälkeen reitti jyrkkeni ja muutama paikka oli juuri ja juuri mentävissä liukulumikengät jalassa. Nyt maisematkin alkoivat avautua ympäristöön, pilviset, mutta kauniit maisemat.
Otimme huipulla muutaman pakollisen kuvan jonka jälkeen suuntasimme kohti tuntematonta etelä-itäseinämää. Reittivalinta kannatti ja saimme kokea jopa liukkareilla ajoittain pientä vauhdin hurmaa. Alkumatka oli hienoa, melko avointa tunturimaastoa jonka jälkeen laskeuduimme metsän suojiin. Päivä Soutaja tunturilla oli huikean hieno, eikä säässä ollut todellakaan valittamista. Pakkasta oli -8 astetta.
7.2.2022 Pyhä, ensimaistiaiset rinteistä.
Vuoden tauon jälkeen suuntasimme rinteeseen ja huomasimme ensi laskussa, että kyllähän vuoden tauko aina tuntuu ja näkyy. Toinen lasku oli kuitenkin jo selvästi parempi ja kolmannella alkoi lasku maistumaan jo makealta. Huippu oli koko päivän pilven sisässä mutta sää oli kokonaisuudessaan melko leppoisa, pakkasta -5 astetta. Tyydyimme laskemaan pääasiassa sinisiä rinteitä, yhtä punaisessa rinteessä käymistä lukuunottamatta. Jos viikon toisella kerralla suuntaan sitten ainakin itse käymään myös mustalla pätkällä?
ESITTELYSSÄ MUUTAMA PYHÄN RINNE:
Muistakaa muuttaa Youtubessa laaduksi HD:ksi.
Video: 7. Pohjoisrinne, sininen (lasku 7.2.2022). Hyvä rinne aloittelijoille ja nautiskeluun vähän laskeneille. Säästä johtuen rinteen alkupuolella ei nähnyt ollenkaan rinteen muotoja ja lumikasoja.
Video: 6. Pohjoisrinne, punainen (lasku 10.2.2022). Yläosan lähes nolla näkyvyys jatkui tänäkin päivänä, lisäksi laseihin satoi ylhäällä alijäähtynyttä vettä joten lasku oli perin mielenkiintoista.
Video: 5. Etelärinne, sininen (lasku 7.2.2022). Sama luokitus kuin rinteellä 7. mutta todellisuudessa kyseessä on selvästi jyrkempi rinne.
Video: 3. Etelärinne, musta (lasku 10.2.2022). Ensimmäinen lasku tästä rinteestä, joutui ottamaan varovasti kun rinne oli täysin tuntematon ja laseissa oli ihana alijäähtyneen veden tekemä kuorrutus.
"Mitä mieltä olemme Pyhästä laskettelukeskuksena? Millaisia rinteet ovat?"
Yhteenveto tulee matkan jälkeen, 17.2.22 mennessä.
8.2.2022 Karhunjuomalampi.
Ajoimme aamulla pohjoisrinteiden parkkipaikalle josta aloitimme päivän liukulumikenkäretken kohti Karhunjuomalampea. Alkulähestyminen tehtiin latureittiä pitkin ja pian siirryimme suosimaamme umpihankihiihtoon. Reittimme kuului Pyhä-Luostovaellusreittiin joka ei ollut talvisin käytössä.
Törmäsimme hyvin pian kenties olosuhteiden vuoksi kuolleeseen poroon joka oli jäljistä päätellen nyt kettujen ruokailupaikka. Ketut olivat vierailleet jäljistä päätellen haaskalla jo pitkän aikaa. Hiihdon jatkuessa sijoittelin mielessäni paikkaan jo naamioverkkoa valokuvausta varten...
Kipusimme tunturin kylkeä yhä ylemmäksi, taivas repeili ja aurinko jo paistoi läheisille vaaroille ja tuntureille. Parin jyrkänteen jälkeen aloimme näkemään välillä jo maisemia mm. kauniin, tunturimaisen Mairivaaran suuntaan.
Karhunjuomalammelle päästyä teimme päivätuvassa ruuan. Vaikka ulkona ei ollut pakkasta kovinkaan paljon, oli meillä jo kaasuongelma. Keittimen liekki ei meinannut palaa millään. Lämmitin kaasupulloa käsieni välissä ja siirsin keittimen lopulta sytyttämäni kaminan päälle jossa kaasupullo alkoi hiljalleen lämpenemään.
"Miksi en tehnyt ruokaa kyseisellä kaminalla?"
Itselläni on periaate tehdä ruoka sillä keittimellä jonka mukaani otan. Lisäksi koko majassa oloaikana kaminan yläpinta lämpeni liekin roihuessa noin 40 asteeseen, olimme ruokailleet ja olleet paluumatkalla varmaan jo kahden kilometrin päässä, ennenkuin vesi olisi kaminan päällä edes kiehunut. Mutta taas tämän retken jälkeen harkitsen jatkossa pakkaskeleillä siirtymistä bensiinikeittimeen, koska sellainenkin kotoa löytyy. Ei ole ainakaan ongelmia syttymisen kanssa.
Ruokailun jälkeen aloitimme paluumatkan josta teimme myös lyhyen videon. Paluumatkalla emme säästyneet kaatumisiltakaan sillä reitti ei ollut kantittomilla liukkareilla mikään helppo alastultava.
Mökille palattua teimme laskelmia. Pyhällä saimme kokea samaa erittäin huonoa viittojen merkkausta kuin aikaisemmin mm. Saariselän alueella. Uskon että samoja todella suuria virheitä on kaikkialla Suomessa ja mietinkin miksi?
Miksi ihmisiä johdetaan näin rankasti harhaan?
Eräässä paikassa oli reitin risteyksessä viitta Karhunjuomalampi 4,3km. Mutta saimme tälle reitille kahdella gps:llä pituudeksi 3,0km! Saman matkan tuolle osuudelle saimme mittaamalla pätkän Retkikartta sovelluksessa.
Tässä voisikin miettiä...joku hiihtää lomallaan joka päivä jossakin päin Suomea 20 kilometriä, koska reitin pituus on viitassa 20km. 5 päivää = 100km. Mutta jospa reitin todellinen pituus olisikin vain 13,8km...joten älkää uskoko aina virallisiin reittimerkkeihin.
9.2.2022 Lumileikkejä Huttutunturilla.
Tunturien huipuilla tuuli aamulla kovaa joten päätimme vaihtaa rinnepäivän metsäpäiväksi. Liukulumikengillä otettiin kohteeksi Huttutunturin itäseinämä. Lähestymiseen käytettiin auraamatonta metsäautotietä, mikä olikin hyvä valinta sillä metsä kansallispuiston ulkopuolella oli kuin mitä tahansa risukkoa eteläsuomesta. Suoraan sanoen läpipääsemätöntä paskametsää.
Onneksi talousmetsäosuus jäi nopeasti taakse ja pääsimme kansallispuiston alueelle.
Tunturin rinne alkoi jyrkkenemään ja lumi syvenemään. Paikoin lunta oli tuiskupenkoissa lähes puolitoistametriä. Pakersimme tunturin rinnettä yhä ylemmäksi. Muutamassa paikassa olin hieman huolissani lumivyöryn mahdollisuudesta, mutta ylitimme ne kohdat hieman nopeammin ja varovaisemmin. Ensimmäiseen 2,3 kilometriin meni aikaa 2 tuntia!
Eteneminen oli raskasta mutta pääsimme alkuperäiseen tavoitteeseen saakka ja aloitimme saman tien paluumatkan. Sää oli tälle matkalle tyypillinen, pilvistä ja pakkasta -5 astetta. Yläosan maisemat palkitsivat tämän pilvisen päivän ja alaosien tympeät metsät. Metsät joissa ei juuri eläimiä ole - tyypillistä Lappia.
10.2.2022 Laskettelua Pyhällä.
Tänään oli vuorossa toinen rinnepäivä. Pakkasta oli -3..-5 astetta ja välillä satoi alijäähtynyttä vettä. Voitte uskoa että pilven sisässä näki hyvin eteensä jäänkuorruttamilla laseilla! Mutta vietimme todella ihanan rinnepäivän ja laskukin alkoi sujumaan taas hieman paremmin. Videoita rinteistä löytyy ylempää kertomuksesta.
11.2.2022 Paluu Soutaja tunturille.
Viimeinen lomapäivä valkeni Pyhällä selkeänä. Söimme hyvän aamupalan ja laitoimme mökin pihassa "liukkarit" jalkaan, olimme valmiita lähtemään uudestaan kohti Soutaja tunturia. Suunnitelma oli mennä uudestaan huipulle, tällä kertaa suurelta osin edellistä alastulo reittiämme pitkin.
Vanha reittimme oli ylhäällä tunturissa kadonnut suurelta osin tuiskunneen lumen sisään. Nautimme -9 asteen pakkasessa paikoin jopa ihanasti lämmittävästä auringosta. Tämä huikean kaunis päivä kruunasi huikean hienon lomamme!
Alla lyhyesti päivän tunnelmia videon muodossa.
12-13.2.2022 Kotimatka Pyhä - Kuopio - Espoo.
Kotimatkalle lähdettiin loman kovimman pakkasen paukutellessa nurkkia, mittari näytti mukavat -24 astetta. Ensimmäisenä päivänä ajoimme yöksi Kuopioon, missä yövyimme siskoni luona ja matka jatkui sitten sunnuntaina lumimyrskyssä kohti kotia, Espoota. Perillä meitä odottikin masentava +2 asteen lämpötila vesisateen kera. Vaikka lunta Espoossa olikin todella paljon, 70cm.
Pieni selvennys kokemattomille liukulumikengistä:
Liukulumikengät, minusta liukulumisukset sillä näillä ei ole mitään tekemistä lumikenkien kanssa. Yhtä kaukana lumikengistä kuin hiihtosuksi on luistimesta. Sen vuoksi kutsumme näitä itse "liukkareiksi".
Linkki: VALOKUVAKANSIO.