Lensimme Puolaan, Krakovaan lauantaina 13.4.24.
Perillä meitä oli vastassa ihana +24 asteen lämpö ja aurinkoinen sää. Tosin tiesimme, että pian säähän olisi tulossa raju muutos, mutta nautimme lämmöstä kun oli mahdollisuus.
Kentältä saimme kyydin autovuokraamoon jossa meitä odotti uuden karhea Kia.
Auton luovutuksessa alkoi epäilyttämään auton vaurioiden tarkastelu. Kävimme läpi varjoisassa katoksessa kaikki auton naarmut, jopa muovisissa lokasuojan levikkeissä olevat värivirheet! Minusta tällainen auton tarkastelu oli jo sairasta! Ja olen todellakin tottunut maailmalla vuokraamaan autoja. Kyseessä oli ihan Englantilais omisteinen vuokrayhtiö.
Oliko palautuksessa tiedossa ongelmia?
Lopulta pääsimme matkaan ja ensimmäinen kohteemme oli Oswiecim, olimme varanneet sieltä apartementoksen yhdeksi yöksi. Menomatkalla pääsimme jälleen todistamaan Puolan järjetöntä moottoritie ajoa. Rajoitus ei koskaan selvinnyt mutta 120km/h vauhdilla jäi tyystin jalkoihin.
Kun saavuimme tietyöalueelle tie kapeni, liikennemerkki näytti 110km/h!
Suomessa olisi ollut vastaavassa paikassa rajoitus 60km/h. Pian vastaantulevien puolella näimmekin juuri sattuneen kolarin, siellä oli ajettu varmaan sitä 110km/h nopeutta suoraan kaiteeseen, sen verran verisiä ihmisiä lojui tien äärellä odottamassa pelastuslaitosta.
Positiivisena kokemuksena on tässä pakko mainita että kaupungeissa olisi voinut suojatielle kävellä silmät kiinni. Jalankulkijoita kunnioitettiin, eikä edes ylinopeutta ajettu.
Hurja kontrasti, moottoritie vs. taajama.
Noin 70km ajoa ja pääsimme perille Oswiecimiin.
Jouduimme tovin odottamaan huoneiston saantia ja sen jälkeen pääsyä Auschwitziin.
Auschwitz yllätti. Uskomattoman suuri alue.
Valtavasti rakennuksia, rakennusten raunioita.
Raunioita löytyi todella paljon myös virallisten alueiden ulkopuolelta.
Tehtaita, upseereiden asuntoja, vankien asuntoja.
Paikka oli täynnä tunteita, melko surullisia tunteita.
Valitsimme 150e / hlö maksun sijaan opastamattoman käynnin joka piti myös varata netistä...jooo netistä, etukäteen. Hinta tällaiselle käynnille oli 0e. Suosittelen tätä vaihtoehtoa kiertämiseen, varsinkin jos tuntee ennalta sodan ja alueen historiaa.
Pääsimme kaikkialle minne opasteitulla käynneilläkin menevät pääsevät ja jokainen paikka laittoi miettimään.
Ykkösalueella oli nähtävissä hyvin säilyneet krematoriot, polttouunit, silmissäni näin kuinka vangit työnsivät ystäviään uuniin ja toinen lapioi tuhkia pois toisella puolella.
Ihmisen, natsien, julmuus iski kasvoille!
Arviolta vain puolitusinaa natseja osallistui suoraan tähän toimintaa.
Vapaaehtoisvangit hoitivat poltot, tosin jos et suostunut vapaaehtoistyöhön jouduit melko varmasti hyvin pian uunin lämpimään syleilyyn.
Alueen laajuus oli käsittämätön.
Raunioituneet parakit jatkuivat joka suuntaan silmän kantamattomiin.
Laskin eräässä parakissa että sinne sopisi lähes 20 000 ihmistä!
Ja näitä parakkeja oli täällä paljon, todella paljon.
Itse varsinaisen tuhoamisleirin puolella krematoriot olivat raunioita. Näissä laitoksissa oli ollut uuneja vieri vieressä ja toiminta "ammattimaista" - teollista, natsien mukaan.
Aivot eivät osanneet täysin käsitellä alueen laajuutta, pahuutta, tapahtumia.
Vaikka olen erittäin paljon tutustunut toiseen maailmansotaan.
Tulee vain yksi suositus: Käykää ihmeessä täällä. Ilman opasta. Tutustukaa meneisyyteen ennen menoa. Voitte jäädä istumaan, miettimään rauhassa karua maisemaa.
Siellä monessa tien pohjassa, pellon lannoitteena jne. ne poltetut ruumiit ovat edelleen.
Ja varautukaa kävelemään!
Meidän päiväannos oli yli 20km! Tosin taksia käyttäen olisi helposti lähtenyt puolet pois ja Puolassa taksit ovat halpoja.
Pienenä kevennyksenä päivään näin keskitysleirin varjoissa elämää.
Leirin vesialtaassa oli Puolan harvinaisin matelija, käärme Coronella austriaca oli juuri napannut sammakon. Oma harvinaisten käärmeiden sarja sai siis osan kaksi, edellinen harvinaisen käärmeen bongaus oli Turkissa 2006 kun näin alueelta jo kadonneen myrkyllisen käärmeen.
20 vuoteen olin siellä ensimmäinen ko. käärmeen nähnyt ja kuvannut henkilö.
14.4.24 Sunnuntai
Matka jatkui. Ajelimme pikkuteitä pitkin Zawojan kylään. Puolassa ajellessa huomaa asutuksen erilaisuuden suomeen verrattuna. Tulee tunne, että jokaisen tien vierusta on täynnä asutusta. Loputtoman pitkiä ja kapeita kyliä. Uskaltaako kukaan asua 300m kauempana päätiestä?
Ajoimme noin 70 kilometriä ja valehtelematta varmaan 65km matkalla oli asutusta koko ajan tien vieressä. Saavuimme Zawojaan jossa meitä odotti todella mukava apartementos. Ihana talo kylän ulkolaidalla jonka terassilta avautui huikea näkymä Babia Goralle 1723m ja sitä ympäröivään kansallispuistoon. Maisemamme alueella oli useita susia ja varmaan pari karhuakin.
Kävimme illalla vielä lyhyellä kävelyllä talomme takamaastossa, joka osoittutuikin ylämäki kävelyksi. Edellisen päivän kävelyt tuntui jaloissa joten illan lenkillä oli veto poissa ja palasimme hyvin pian takaisin talolle. Kaunis ja lämmin (+23) päivä kääntyi lopulta ehtoopuolelle ja arvoimme edelleen lähtö ajankohtaa vuoriseikkailuun.
15.4.24 Maanantai
Vetelehdimme sängyssä ja katsoimme sääennusteita. Ennusteet olivat osin ristiriidassa keskenään, tänään niiden mukaan sataisi enemmän mutta huomenna olisi vastaavasti selvästi kylmempää ja vuoren huipulla voisi tulla jopa lunta.
Havahduin pian, sillä seinää vasten sängyssä istuessani oli jo kauan kuulunut kummallinen, tasainen jyrinä, kohina, hyvin erikoinen ääni. Kuin junia menisi jonossa jossakin takapuolen metsässä. Siirryin ikkunaan ja avasin sen, mäen takaa kuului tasainen, jatkuva ukkosen jyrinä. Siis jatkuva, ilman mitään taukoa! Pian sieltä tuli esiin vyörypilvi ja taivas välkehti salamien jatkuvasta virrasta. Tuli ihan maailmanlopun fiilis. Pilvi oli suorastaan pelottava. Hetken kuluttua taivas repesi ja alkoi satamaan isoja rakeita. Pilvi jatkoi matkaa, salamat loppuivat ja sade muuttui ajoittaiseksi tihkuksi.
TULOSSA VIDEO.
Aamuruokailun jälkeen päätimme lähteä yrittämään nousua Babia Goralle (Puolaksi) / Babia Horalle (Slovakiaksi). Taivas oli pilviessä ja lähtöpaikalla lämpötila oli +6 astetta.
Kyseessä on Beskid vuoriston korkein huippu, vuoresta käytetään myös nimeä Diablak eli Paholaisen huippu. Koko vuori sijaitsee kansallispuiston alueella ja puistoon on maksettava sisäänpääsymaksu, me maksoimme liput nettisivujen kautta etukäteen näille kahdelle tulevalle päivälle. Vuori on erittäin herkkä sään muutoksille, mikä johtuu alueelle säännöllisesti osuvista kovista tuulista, sillä vuori seisoo ylhäisessä yksinäisyydessä alavampien maiden ympäröimänä. Vuorella esiintyy usein myös inversiota joka pakottaa tuulet ja pilvet vuoren huipulle. Tästä hyvä esimerkki alla, alhaalla ja vuoren huipulla on kylmää mutta yllättäen korkealla vuoren huipun yläpuolella onkin hyvin lämmintä ilmaa joka pakottaa kovat tuulet ja pilvet kulkemaan vuorta pitkin. Vuorella on ihmisiä kuollut tämän vuoksi juuri myrskyistä johtuviin syihin.
Siirryimme autolla kansallispuiston laidalle ja aloitimme nousun vesisateessa kohti huippuja. Alkumatkassa kuljimme hyvää polkua pitkin jyrkissä, metsäisissä rinteissä. Ruuhkaa vuorella ei toden totta ollut. Kun pääsimme ylemmäksi alkoi tuuletkin voimistumaan ja välillä puuskat olivat yli 30m/s ja vettä satoi kaatamalla. Saavutimme ensin Sokolica vuoren huipun 1367m jonka jälkeen kasvillisuus alkoi muuttumaan pensasmaiseksi vuorimännyksi.
Seuraava huippu oli Kepa 1521m ja täällä tuli vastaan ensimmäisiä isompia lumialueita.
Pitkä harjanne jatkui, käsiä alkoi toppahanskoista huolimatta palelemaan ja välillä sormen päistä oli jo tuntokin poissa. Onneksi kovimmat tuulenpuuskat vähenivät ja sadekin alkoi täällä puurajan yläpuolella taukoamaan. Seuraavat valloitetut huiput olivat Gowniak 1617m, Maly Garb Nizni 1664m ja Maly Garb Wyzni 1676m.
Saavutimme lopulta alueen korkeimman vuoren Babia Horan 1723m. Huipun nimeän tässä kohdassa Horaksi sillä olimme tulleet päivän aikana Puolan puolelta Slovakiaan.
Huippu pysyi pääasiassa pilvien sisässä mutta välillä, kun kameran kanssa odotti sai kuvan maisemistakin otettua. Onneksi sade oli sentään tauonnut. Lämpötila huipulla oli +2 astetta, siihen tuuli niin oltiin reippaasti pakkasen puolella.
Lähdimme paluumatkalle ja pian vuori peittyikin loppuillaksi kokonaan pilvien sisään. Loppumatka autolle vaellettiin taas vesisateessa.
16.4.2024 Tiistai
Tiistaina sää oli samantyylinen kuin maanantaina, ehkä hieman kylmempi.
Lähdimme kohti kansallispuistoa, mennessä näinne saksanhirviä mutta ne olivat kylien muodosta johtuen erittäin vaikeasti saavutettavissa / kuvattavissa. Kylät olivat kuin muureja.
Kävimme päivällä vaeltamassa lyhyen lenkin puistossa jossa ei näkynyt ketään muuta ihmistä. Päivän aikana bongasimme haukkoja ja kotkia. Syksyin kirpeä päivä meni nopeasti ja illalla pakkasimme jo varusteita Krakovaan lähtöä varten.
17-19.4.2024 Keskiviikko - Perjantai
Keskiviikkona ajoimme Krakovaan jossa majoituimme kahdeksi yöksi todella mukavaan huoneistoon. Kaupunkiosuuden lämpötilat olivat maximissaan +8 asteessa ja sää pääosin poutainen. Kiersimme vanhassa kaupungissa ja teimme hieman vaateostoksiakin.
Puolaan ja Krakovaan jäi hirveän paljon vielä nähtävää, saa nähdä milloin lennämme taas tänne ja suuntaammeko silloin auton Puolan lisäksi myös Slovakian puolelle?
LINKKI: VALOKUVAKANSIO.
