Saavuimme reviirialueelle perjantaina alkuillasta ja kävimme heti ajamassa pyörillä noin 15 kilometrin lenkin. Lenkillä näimme kauriita mutta emme tehneet yhtään susihavaintoa. Pyörälenkki ajettiin keskinopeudella 10,4km/h, johtuen vaativista reittikohdista, jyrkistä mäkiosuuksista yms. Luonnontutkimistaukoineen reitillä vietettiin aikaa lähes 2,5 tuntia.
Seuraavana aamuna siirryimme autolla leiristä hieman kauemmaksi. Tänään oli tarkoitus liikkua jalan. Päiväreppuihin oli pakattu keitin, ruokaa, juomaa ja kuorivaatteet sillä ennuste lupasi päivälle sadekuuroja. Alueen metsät olivat erityisen kauniita, hiekkakankailta puuttui lähes kokonaan korkeampi aluskasvillisuus. Näkyvyys oli metsissä hyvä. Heti alkumatkasta huomasimme, että korkean aluskasvillisuuden vähyydestä riippumatta kauriit makoilivat päivälepuulla täysin avoimessa maastossa. Toisin se on Porkkalanniemessä jossa kauriit ovat päivälevolla tiheissä pusikoissa tai kuusikoissa.
Tarkoituksemme oli tehdä pitkä päivävaellus mutta kartalla hyvinkin pieneltä näyttävät kosteikot olivat talven jäljiltä veden vallassa. Muutaman kosteikon ylityksen jälkeen meidän piti tehdä muutos reittisuunnitelmaan joka lyhensi reitin pituuden puoleen alkuperäisestä. Näimme päivän aikana kauriita, löysimme upean, suuren hirvensarven ja loppumatkasta löysimme vihdoin myös todella tuoreet sudenjäljet. Liikkeellä oli ollut kaksi sutta joista toinen oli jälkien perusteella kookas yksilö. Reitille kertyi pituutta 5km, aikaa meni lähes 4 tuntia ja kyllä, saimme päivän ainoan sadekuuron niskaamme juuri ruokailutauolla.
Palasimme "pohjois-osista" takaisin asuntovaunulle ja välipalan jälkeen päätimme lähteä tutkimaan edellisen illan pyörälenkillä näkemäämme kalliota. Nyt lähestyminen kohteeseen tehtiin autolla. Metsäautotielle tuo kallio näytti todella upealta mutta kilometrin vaelluksen jälkeen, sen juurelle päästyämme kallion todellinen mittakaava vasta paljastui! Edessämme kohosi paikoin lähes 40 metrinen pystysuora kallioseinämä! Hurjimmat paikat olivat yli 5 metriä negatiivisia, tuollaisen kallion juuressa tunsi itsensä pieneksi. Kallio oli satoja metrejä leveä, täynnä uskomattoman hienoja muotoja, laattoja, hyllyjä, hurjissa paikoissa kasvavia suuri puita, koloja, onkaloita...
Olin täysin pölkyllä päähän lyöty! En ollut koskaan kuullut tällaisesta kalliosta, en vaikka olen joskus paljon kiipeillyt ja tutkinut tiedostoja suomen kallioseinämistä. Oliko tämä kallio tarkoin varjeltu salaisuus? Jos oli, sen tarkka paikka pysykööt edelleen salassa, tällaisen kallion pitää pysyä luonnontilassa, ikuisesti!
Parin metsälenkin jälkeen palasimme asuntovaunulle ja illan hämärtyessä päätin kiinnittää pyörät vaunun telineeseen. Läheisellä tiellä ajoi samaan auto ja se pysähtyi vaunumme luokse. Pian vaunun taakse asteli mies joka kertoi salaisuuden, hän kertoi alueen missä sijaitsee tarkalleen tämän reviirin susilauman uusi pesä ja pentue!
Siellä voi kuulla iltaisin jopa sudenpentujen ulvahtelua. Siinä meni minun yöuneni!
Sunnuntaina heräsimme aikaisin aamulla. Ennen aamupalaa lähdimme autolla lyhyen matkan päähän katsomaan vaunupaikkaa seuraavalle retkelle. Pitikö mystisen miehen kertomus sudenpesäalueesta ja hyvästä yöpaikasta paikkansa? Ajoimme tuolla alueella kahta metsäautotietä ja toisella oli kulkenut kaksi sutta aivan äsken, jäljistä tunnisti helposti että ne olivat hyvin tuoreet, kiitos aamun kosteuden. Susia alueella siis oli, vaunullekkin löytyi kolme hienoa paikkaa keskeltä metsää ja löysimme myös tuon mystisen miehen neuvoman yöpaikan, joka olikin paras.
Entä sudenpesä ja pentue?
Sen selvitykseen ei ollut aikaa mutta tarina jatkuu toukokuun lopussa...tuolloin menemme alueelle kahdeksi yöksi mutta liikumme siellä niin, ettemme mene sudenpesäalueelle etteivät ne häiriinny. Tuolloinhan susi heti siirtää pentueen uuteen paikkaan.
