6-7.8.2021 Matka Saariselälle (Espoo - Kärsämäki - Saariselkä) 1080km.
Ajoimme perjantaina 500km Kärsämäelle missä yövyimme etukäteen varatussa aitassa, hinta 55e. Lauantaina matka jatkui Saariselälle jonne saavuimme kello 15.30. Saimme heti mökkimme avaimen joten kaunis ilta houkutti meidät pyörälenkille.
Suuntasimme mökiltä Lutto joen varteen jota ajoimme kohti itää, ylitimme lopulta joen ja aloitimme pyörillä nousun kohti Kaunispään huippua. Lopussa meitä odotti 3,5 kilometrin yhtämittainen nousu huipulle ja kieltämättä, kahden ajopäivän jälkeen parissa kohdassa hieman "hapotti". Huipulta meillä oli tarkoitus ajaa suoraan takaisin mökille (2km), mutta nälkä oli kasvanut ja päätimme ajaa paluumatkan nousureittiä pitkin (10km). Nyt saimme nauttia heti alkuun tuosta 3,5 kilometrin matkasta alamäkeen! Lopulta iltalenkille tuli siis mittaa 20km ja nousumetrejä kertyi mukavat 350m.
8.8.2021 Sunnuntai. Saariselkä, maastopyöräilyä: Vellinsärpimä 30km.
Nukuimme matkaväsymyksen pois ja aloitimme puoleltapäivin pyörälenkkimme. Tänään oli tarkoitus kiertää Vellinsärpimän lenkki ja ajaa se suositusten mukaan vastapäivään. Vastapäivään ajettuna suurin nousu tulee heti alkuun kun reitti nousee kohti Iisakkipäätä ja laskeutuu sieltä Rumakurulle. Alun nousu olikin yhtä sik sak uraa, paikoin pyörää joutui jopa tunkkaamaan sillä reitillä oli ylempämä kallioportaita. Tällä ylempänä alkoi mietityttämään kuvaus reitistä - ei täällä pitäisi olla näin vaikeita paikkoja.
Saavuimme lopulta eräälle reittitaululle ja huomasimme olevamme 500 metriä oikean reitin itäpuolella. Samalla huomasimme Saariselän uudehkojen reittimerkkien ristiriitaisuuden. Keskellä oli kartta joka näytti Iisakkipään huipulle olevan matkaa 3,6km (vasempaan) ja oikean kautta 2,6km. Kyltin vieressä oli viitat kohteisiin, vasempaan Iisakkipää 6,3km ja oikeaan 3,6km! Mitä vittua! Tiesin että kartta on oikeassa, mutta melko erheellistä opastusta tavan pulliaisille.
Mutta me jatkoimme omia polkuja takaisin oikealle reitille ja ajo jatkui sitä pitkin edelleen puurajan yläpuolelle. Päivä oli upea, lämmintä +20 astetta ja sää selkeä. Puurajan yläpuolelta laskeuduimme vauhdikkaasti kohti Rumakurua josta ajo jatkui Taajoslaavulle. Viimeiset 5km ennen Taajoslaavua oli täydellistä, klassista maastopyöräilypolkua. Kapeaa, hyväkuntoista uraa huikaisevan hienossa metsikössä, Kulasjoen virratessa polun toisella puolella. Täyden kympin maastopätkää!
Taajoslaavulla oli hieman vilskettä, näimme täällä kaikkiaan toistakymmentä pyöräilijää vaikka tänne ajaessa oli erittäin hiljaista. Pyöräilijöissä yleensäkin kiinnitin huomiota siihen, että keskimäärin hän oli 30 vuotias nuorimies sähköpyörällä. Mielestäni melko luuserin hommaa! Paras vastaantullut pariskunta oli; noin 40 vuotiaita, mies ajoi edellä sähköpyörällä ja nainen roikkui perässä luomulla! Sähköpyörä on ihan hienolaite jos tutustuu pyöräilyyn sellaisella, on vanhus, liikuntarajoitteinen tai ajaa työmatkaa. Mutta, se että ostat ikioman sähköpyörän normaalikuntoisena maastoajoon - en ymmärrä.
Makkaroiden paistamisen jälkeen suuntasimme kohti Vellinsärpimän päivätupaa, edessä oli seuraava 10km osuus erämaapolulla. Alkumatka yllätti sillä polun pohja muuttui todella kivikkoiseksi, paikoin polku ylitti soisia kohti ja pieniä puroja. Ensimmäiset 3 kilometriä olivat melko vaativaa polkua, loivaan ylämäkeen kohti Vellinsärpimän ja Vahtamapään välistä solaa.
Solaan päästyä ajo helpottui ja alkoi alamäkivoittoinen osuus. Onneksi allamme oli upeasti toimivat ja säädetyt täysjoustopyörät. Yllätyin taas kerran Helinkin vauhdista, kuinka nopeasti hän onkaan sisäistänyt täyssärillä ajon. Vauhtia piisasi alamäkeen ja pahan kivikon runnoessa pyörää, polkeminen vaan koveni ja pyörä vakautui entisestään.
Tuskallisen ylämäen jälkeen tämä oli täyttä herkkua! Pääsipä ajajat hetkittäin flow-tilaankin! Loppumatkasta Luttojoen varrella näimme taas sähköpyöräilijöitä, keski-ikäinen pariskunta kahden lapsen kanssa. Lapset huomasivat meidät ja silloin mentiin, kevyesti rullaillen he jätättivät meitä varmaan 300 metriä 600 metrin matkalla! Ja se joka vielä aukoo suutaan ja sanoo ettei sähköpyörä helpota juurikaan ajoa, painukoot syvälle suohon seisomaan. Upea ajopäivä, matkaa 30km ja nousumetrejä kertyi 400m.
9.8.2021 Maanantai. Patikointi Pyhä Nattaselle, Sompion luonnonpuisto.
Maanantaina ajoimme aamusta hieman etelään Saariselältä ja suuntasimme Sompion luonnonpuistoon, kohteena Pyhä Nattanen 503m. Aloitimme nousun huipulle lyhyempää, itäistä reittiä pitkin ja tarkoitus oli palata takaisin autolle pidempää läntistä reittiä pitkin. Matkaa kertyisi yhteensä noin 7,4km. Koko reitti on virallisesti vaellusreitiksi vaativa, sillä polulla on paljon kivikkoa, rakkakivikkoa ja juurakkoa. Muuten, omalta kannalta miettien reitti oli vain kiva päiväretki, ilman sen kummempaa vaativuutta.
Nattaselta on huikean kauniit maisemat joka suuntaan ja useat lähteet kertovat että näkymä pohjoiseen kohti Terävä Nattasta on kenties Suomena kaunein maisema - ja kyllä yhdyn siihen ajatukseen täysin. Meidän ollessa huipulla sää oli valokuvaukseen todella huono. Pilvisyys ja autereisuus toi kuviin sumuisuutta, värit eivät kuvissa paljon leikkineet. Meillä oli mukana pieni kaasukeitin jotta tekisimme huipulla ruuan, mutta yllätykseksi huipun päivätuvassa oli useita kaasupulloja ja keitin jolla saimme keitettyä veden ruokaa varten. Kun reitti oli kierretty ja palasimme takaisin autolle, huomasimme että parkkipaikat olivat lähes täynnä. Oli siis täysin oikein lähteä reitille aikaisin aamulla, näin saimme liikkua omassa rauhassa ja keikkua huippumuodostelmilla ihan kaksistaan.
Normaalikuntoiselle todella suositeltava päiväretkikohde!
Illalla kävimme vielä ajelemassa lyhyen palauttavan pyörälenkin.
10.8.2021 Tiistai. Maastopyöräilyä 16,7km sekä Laanilan kultareitti 27km.
Aamupäivällä ajoimme hienon kapeita polkuja sisältävän reitin Saariselän alueella ja iltapäivällä suuntasimme vieläkin pidemmälle retkelle. Sisällytimme iltapäivän lenkkiin hieman historiaakin ajamalla Laanilan kultareitin. Alueella oli muutamia opastetauluja jotka kertoivat kultaryntäyksen alkuajoista, hienoa historiatietoa jota täytyykin vaalia. Päivän päätteeksi olimme suoraan sanoen täysin puhki ja illalla sauna tuntui enemmän kuin ansaitulta.
11.8.2021 Keskiviikko. Saariselkä, lepoa ja palauttava lenkki.
Tänä aamuna suuntasimme summassa metsään ja löysimme sieltä hienoja uria pyöräilyyn. Fiilistelimme hiljaisissa metsissä ajaen. Loppupäivä menee pitkälti levätessä sillä huomenna on edessä ajomatka Norjaan ja siellä odottavat vuoret.
12.8.2021 Torstai. Ajopäivä, Saariselkä - Lyngen, Norja.
Torstai aamu, Saariselällä on satanut vettä koko yön. Pian aamupalalle, varusteiden pakkaaminen ja ajo kohti Norjaa alkaa. Seuraavan yön vietämme Lyngenin niemimaan itälaidalla, Oterenissa sijaitsevassa mökissä.
Saavuimme Otereniin hyvissä ajoin ja meille jäi illalla vielä aikaa tehdä lyhyt 5km vaellus Steindalshyttanille. Mikäli reittiä olisi jatkanut vielä kauemmaksi olisi päässyt näkemään upean Steindalsbreen jäätikön. Vaellus oli mukava iltaveryttely kauniisiin maisemiin jonka kruunasi perillä uskomaton vesiputous.
13.8.2021 Perjantai. Ensimmäinen telttayö.
Oli aika siirtyä pilvipoutaisessa säässä Lyngenin niemimaan länsipuolelle. Tai sää oli itäpuolella lähes puolipilvinen mutta länsi puolella ei. Löysimme telttapaikan melkein Lyngenin eteläosan pohjoisimmista kolkasta loivan, kivisen rannan ääreltä. Päivä meni kävellessä ja rannoista johtuen, tuloksetta virveliä heitellessä. Iltaa kohden sään piti muuttua paremmaksi mutta saimme päällemme myös parin tunnin sadekuuron.
14.8.2021 Lauantai. Hamperokken South ja Middagsaksla.
Heräsimme ajoissa ja aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan reilun tunnin ajomatkaa vuorikohteeseemme. Sää oli pilvinen, eli taas sääennuste oli pielessä, aurinkoa ei ainakaan vielä näkynyt. Löysimme tien varresta P-alueen josta lähti reitti Hamperokkenille. Reitistä ei ole mitään infoa, mutta kun tietää että sieltä lähtee polku synkkään metsään. niin sen löydettyään saa rauhallisin mielin jatkaa taivallustaan kohti korkeuksia. Hieman mutainen ja liukas polku kiermurtelee alussa mäntymetsässä ja saapuu pian koivikkoon joka muuttuu ylempänä vaivaskoivuksi ja lopulta kivikoksi.
Reitti alkoi jyrkkenemään kun lähestyimme Middagsakslan huippua. Maisemat olivat huikaisevan kauniit, välillä pilvet sulkivat meidät syleilyynsä ja pian ne olivat poissa avaten maisemat taas ihaltavaksemme. Middagsakslan jälkeen oli edessä jyrkkä lasku alas ja sen jälkeen kuljimme erilaisia teräviä harjanteita pitkin kohti Hamperokkenin länsihuippua. Välillä harjanteella suorastaan huimasi, sen verran huikeat pudotukset avautuivat kapean harjanteen kummallekin puolelle.
Alla video, äänet päälle sillä taustalla soi upea Röyksopp. Paluumatka harjannetta pitkin.
Palasimme vuorelta takaisin autolle melko nopeaa vauhtia ja ajelimme sitten takaisin leiriimme. Tuulen suunta oli vaihtunut ja leiri oli jatkuvan tuulen ryöpytyksessä. Purimme pikavauhtia leirin ja siirsimme sen Lyngenissä 10km etelämmäksi josta löysimme upean, tuulen suojaisen paikan teltallemme. Sääkin oli illan aikana muuttunut jo selkeäksi. Illan fiilistelyn kruunasi viereisellä joella uinut saukko!
15.8.2021 Sunnuntai. Merikalastusta ja lyhyt jokiseikkailu.
Päivä valkeni pilvisenä. Koko päivän tuuli navakasti ja taivas näytti siltä, kuin se antaisi vettä niskaan milloin vain. Vietimme aikaa leirin ympäristössä. Kalaa tuli hyvin ja illalla kävimme seikkailemassa joella. Jäätiköiltä tuleva joki oli täynnä kivisiä suistoja joita pitkin pystyi etenemään huikaisevan kauniissa maisemassa. Tähän jokilaaksoon tulemme seikkailemaan seuraavalla Norjan matkallamme.
16.8.2021 Maanantai. Kohti Yllästä.
Taivas oli edelleen pilvien peittämä, vuorien huiput katosivat harmauteen ja odottava vuorikohde sai jäädä odottamaan seuraavaa matkaamme. Pakkasimme leirin autoon ja lähdimme kohti Yllästä.
17-18.8.2021 Tiistai. Maastopyöräilyä Ylläksellä.
Ylläksellä vietimme kaksi yötä mukavassa huoneistomajoituksessa ja kävimme ajamassa myös pyörällä tunturiin nousevan polun. Jalat olivat Hamperokkenin jälkeen todella hellät joten viimeinen potku uupui ajosta. Kotimatkan ajo (1000km) sujui nopeasti ja nyt olemme kotona valmiina bikepacking retkeen. Kertomus täydentyy elo-, syyskuun aikana.
LINKKI: Valokuvakansio.
