ENSIMMÄINEN VUORI ON VALLOITETTU, 30.7.24 Mulbukttinden!
Kertomusta muokataan ja lisätään hieman sisältöä myöhemmin elokuun aikana.
27.7.24 Espoo - Tornio. Ajomatka 750km. Melkein selkeää, +22 astetta.
Vietimme illan Torniossa ja yön olimme kivassa omakotitalossa aivan Tornion keskustassa.
28.7.24 Tornio - Hergot, Norja. Ajomatka 520km. Melkein pilvistä, +15 astetta.
Ajelu epävakaisessa säässä merenrantaan Norjaan. Yön olimme todella mukavassa Airbnb studiossa josta avautui näkymä merelle ja vuorille. Sää oli poutainen ja tyydyimme lepäämään kahden ajopäivän jälkeen. Itselleni edessä oli 35. seikkailu Norjan maaperällä!
29.7.24 Siirtyminen Ballangenin alueelle. Ajomatka noin 110km. Melkein selkeää, +21 astetta.
Tänään saimme ensi makua huikean kauniista Ballangenin ja Efjordenin alueesta. Alueen vuoret ovat hyvin teräväpiirteisiä ja siellä sijaitsee myös Norjan kansallisvuori Stetinden. Merivesi on kristallinkirkasta ja Kjerringstraumenissa on erittäin kova vuorovesivirta.
Majoittauduimme hiekkatien päässä olevaan pieneen Haukøyan kylään.
Tässä talvinen dronevideo kylästä, kalapaikkani näkyy oikealla kohdassa 2:20 (venelaituri) ja talomme on kohdassa 5:34 kuvan vasemmassa alalaidassa oleva valkoinen omakotitalo.
Matkalla kylää tulevien päivien suunnitelma muuttui kertalaakista kun näimme upean Mulbukttindenin vuonon toisella puolella. Siinä olisi huominen kiipeilykohde!
"Myös Mulbukttinden näkyy kuvassa kylän oikealla puolella."
30.7.2024 Mulbukttindenin valloitus. Aamupäivä pilvistä, iltaa kohti selkeää, +21 astetta.
Aloitimme aikaisin aamulla nousun kohti Mulbukttindenin huippua. Puolet noususta kuljettiin kuin sademetsässä, paljon saniaisia, paikoin erittäin jyrkkää rinnettä, nousualustana liukasta mutaa. Kiinni sai vain vaivaiskoivujen rungoista ja juurista. Pilvien haihtuessa aurinko alkoi paistamaan ja kuumuudessa ähersimme kohti puurajaa.
"Huipulta näkyy myös kylämme."
Puurajan yläpuolelle päästyä reitti helpottui, alustana oli pääasiassa kalliota. Huikeat seinämät tippuivat alas sivuillamme jonka vuoksi reitti oli paikoin melko ilmavan tuntuinen.
Mutta lopulta pääsimme vuoren huipulle ja maisemat olivat todellakin nousun arvoiset.
31.7.2024 Verdenssvaet ja Henriknesfjellet. Pilvistä, +19 astetta.
Äkkiseltään jaloille tullut tuntien kova nousu vuoren huipulle oli kipeyttänyt jalkojen lihakset ja aamu tuntui todella vaikealta. Jokainen askel tuotti kipua, mutta se parantaa millä se on tullutkin.
Tänään otimme kohteeksi tosin paljon helpomman reitin, palauttelureitin. Verdenssvaet on yksi maailman suurimmista yhtenäisistä kallioista. Pituus noin 1500m ja leveys 350m. Tuntui uskomattomalta kävellä tällä suurella kallioalueella sillä kallio nousee tuolla 1500metrin matkalla noin 350 metriä! Kyseessä olisi siis todella jyrkkä laskettelurinne.
Kallion yläosaan päästyä jatkoimme matkaamme vielä viereisen Henriknesfjelletin huipulle josta avautui hienot näköalat merelle.
Päivä jatkui retken jälkeen poutaisena joten suuntasimme kalaan, saaliksi tuli muutama seiti sekä elämäni ensimmäinen Lyyraturska!
1.8.2024 MAKRILLIA, MAKRILLIA, JUO KURAVETTÄ PÄÄLLE! Tihkusadetta, +15 astetta.
Aamulla sataa tihkutti, itse asiassa satoi koko päivän. Edessä oli lepopäivä jonka aikana kävimme mm. kaupassa. Lähimpään kauppaan olikin matkaa 44 kilometriä!
Alkuillasta kävelin sateessa kalapaikalleni jossa meri tuntui ensin tyhjältä. Muuta tärppi tuli lähellä pohjaa jonne olikin kalapaikallani matkaa. 15m pitkän laiturin päässi oli nimittäin 94 metriä syvää.
Lopulta ajattelin kokeilla pintavetoja, heitto ja heti nopeasti kelaamaan ja "jumps" vapa nytkähti ja viehe lähti nopeasti sivusuuntaan. Ihmettelin mikä oli nyt toisessa päässä. Taistelu oli kova, samoin vauhti. Väsytyksen jälkeen näin jo kalan, mutta tajusin vasta laiturille nostettuani että olin saanut elämäni ensimmäisen makrillin! Mukavan kokoisenkin noin 50cm pitkän. Melko lyhyessä ajassa nostin viisi makrillia joista vapautin kaksi pienempää. Kolme kotiin vietävää kalaa riittäisi hyvin muutamaan ruokaan vaikka kalaa olisi varmasti tullut paljon enemmänkin.
Entäpä makrillin maku?
Fileoin kalat, fileointi oli erittäin helppoa sillä makrilli on kuin pieni tonnikala. Jos nostat kalan päästä pidellen pystyyn, pyrstö ylöspäin se todellakin "pojottaa" viivasuorassa, kuin rautakanki.
Veitsi upposi kalaan helposti, kuin ruotoja ei olisi ollutkaan. Fileoinnin jälkeen kalasta pitää nyppiä pois pystyruodot, sillä pannulla paistettaessa kala muuten käpristyy kaarelle.
Maku: Olen syönyt suomessa savustettua makrillia joka on suoraan sanoen paskaa tuoreeseen, paistettuun makrilliin verrattuna. Kuten monet makrillin saaneet ovatkin kirjoittaneet; "Sain ensimmäisen makrillini ja tämän jälkeen saavat kalareissuilla taimenet, lohet ja turskat jäädä mereen." Tosin itse kyllä otan nekin ylös, sillä harvassa on ne paikat kun rannalta kalastaen saat makrillia.
"Heli menossa kohti huikeaa Kjernaa."
2.8.2024 Kjernan huikea kalliopilari. Aamu melkein pilvistä, iltaa kohden selkeää, +19 astetta.
Tänään päivän patikointi oli matkan lyhyin ja ruuhkaisin, johtuen myös että reitin luokitus oli vain: Medium. Kohteena oli huikean hieno Kjerna, pohjoisen vastine Preikestolenille.
Lähdimme matkaan vasta lounaan jälkeen (klo.12.00), joten reitin alkupäässä oli jo useita autoja. Jos jollekin reitille on menossa muita, he ilmestyvät yleensä klo.11.00 jälkeen. Tämän vuoksi suuntaamme itse reiteille normaalisti aamulla klo. 08-09.00 aikaan. Ei tarvitse noustessa törmätä muihin ihmisiin, reitit ovat usein siihen aikaan tyhjiä. Teemme pidemmillä reiteillä sitten ruuan ylhäällä, "huiputuksen" jälkeen.
Polku kulki alussa avoimessa kalliomaastossa, siirtyen sen jälkeen jyrkkään kivikkoon jossa kasvoi vaivaiskoivikkoa reitin ympärillä. Ylempänä puusto taas katosi ja reitti loiveni hieman. Saavuimme Kjernan upealle pilarille, oikeastaan koko vuoren toinen seinämä oli huikea, negatiivinen kallioseinämä.
"Heli tuulettaa huipulla, kuvassa hieman mittakaavaa paikasta."
Kjernalla ollessa mietimme että kaikki ihmiset käyvät tällä jo hieman kuuluisaksikin tulleella kalliopilarilla, mutta eivät varsinaisesti Kjernan huipulla sillä se näkyi hieman kauempana etelässä (yllä olevan kuvan keskellä oleva kauimmaisin pilari, osin ohuen pilviverhon sisässä).
Joten me jatkoimme harjannetta pitkin matkaa perille saakka. Reitti oli paikoin melko ilmava ja jyrkkäkin. Huipulla käynnin jälkeen keräsimme jyrkästä rinteestä lakkoja jotka syötiin evästauon jälkeen jälkiruokana.
"3.8.24 Lähdössä kohti Nymoakslaa."
3.8.2024 Helteinen nousu huikean ilmavalle Nymoakslalle! Selkeää, +25 astetta.
Tänään olimme aikaisin liikkeellä, ennen aamuysiä saavuimme jo päivän kohteen lähtöpaikalle. Kauan odotettu Nymoaksla odotti kauniissa ja erittäin lämpimässä säätä valoittajiaan.
Reitti kiermurteli alussa selvänä polkuna jyrkässä koivikossa nousten pian lähes pystysuoraan puurajan yläpuolelle.
Lyhyen ja loivan harjanteen alkuosuuden jälkeen harjanne alkoi kapenemaan ja jyrkkenemään.
Reitti katosi välillä näkymättömiin ja koetimme jyrkemmissä paikoissa etsiä ylöspääsyyn soveltuvia paikkoja. Täällä helteistä päivää vilvoitti välillä harjanteen takaa puhaltava tuuli.
Parisataa korkeusmetriä ennen huippua tuli vastaan paikkoja joista joutui perääntymään ja etsimään uudestaan reittiä ylös. Nymoaksla osoittautuikin selvästi hienommaksi vuoreksi mitä osasimme odottaa, vuori siis ylitti meidän korkeallakin olleet ennakko-odotukset. Reitti oli mukavan vaihteleva ja monin paikoin ilmava.
"Nymoakslan huipulla!"
Löysimme lopulta reitin huipulle. Siellä me tovin huojuimme tuulen mukana, kummallakin puolella satojen metrien pystysuorat pudotukset. Alas tullessa pysähdyimme jyrkimmän osuuden jälkeen pienelle vuoristolammelle ruokailemaan. Tällaisen vuoren voi hyvin syöneenä mennä pienillä eväilläkin, mutta lomalaisilla ei ole kiire minnekkään.
Miksi palata heti mökille kun aikaa voi viettää kauniissa vuoristossakin?
"3.8.24 Heli vilvoittelee vuoristolammella."
"3.8.24 Ihana majapaikkamme."
"4.8.24 Hei, hei, Mulbukttinden!"
4.8.2024 Pyöriäisten bongaamista, Hergot, Norja. Selkeää, +26 astetta.
Päivällä jouduimme jättämään ihanan majoituspaikkamme taakse ja suunnitelmat muuttuneena suuntasimme takaisin Narvikin lähelle mökkeilemään. Teltta vaihtui siis mökkiin, johtuen osin helteestä. Tyyntä, ilmankosteus lähellä 100% ja lämmintä varjossa +26 astetta. Ei kauheasti kiinnostanut lähteä rinkka selässä kohti jäätiköitä. Päivä vaihdettiin lepopäiväksi, ohjelmassa oli kalastusta, pyöräisten bongailua ja kävimme katsomassa lähellä olevaa saksalaista toisen maailman sodan aikaista sotalaivaa Georg Thieleä.
Ruostuva, pikkuhiljaa merensyvyyksin valuva alus oli vielä selvästi nähtävillä merenrannassa.
Z2 Georg Thiele oli Saksan laivaston tyypin 1934 hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Se esiintyi myös dokumenttisarjassa Abandoned Engineering , kauden 2 jaksossa 7 German's Lost Warship . Pituus 119m, miehistö 325. Alus sai tulitaistelussa niin pahoja osumia että se ajettiin rantaan, myöhemmin alus katkesi ja kaatui. Alus on myös Narvikin yksi suosituimpia sukelluskohteita sillä meressä lepää kaikki tykit yms. Narvikin alueella on yli 40 sotalaivaa merenpohjassa ja kymmenittäin lentokoneita.
"Taistelu oli ohi Georg Thielen jäädyttämisen myötä . Klo 17.42 Whitworth ilmoitti Lontooseen, että saksalainen sukellusvene ja kaikki saksalaiset hävittäjät upotettiin."
"Tunneli ennen Norddalsbruan siltaa."
5.8.2024 Norddalsbruan vaellus, Norja. Selkeää +25 astetta.
Viimeisen kokonaisen päivän kohteeksi otimme vihdoinkin kauan listalla olleen Norddalsbruan.
Sillan tarinan voit lukea lyhyesti mm. TÄSTÄ LINKISTÄ. Laita kääntäjä päälle jos haluat sen suomenkielellä. Silta esiintyy myös hienossa elokuvassa: Narvik.
Silta sijaitsee vuoristossa lähellä Ruotsin rajaa ja loppumatka reitin lähtöpisteeseen oli kapeaa hiekkatietä. Jälkeen päin ei tule mieleeni kuin Hiekkatie Helvettiin! Ajoimme mutkikasta, mäkistä tietä monta sataa metriä kun vastaan tulikin aikaisin aamulla auto. Edessä oli pitkä peruutus. Tämän jälkeen uusi yritys ja täysin samassa paikassa tuli vastaan kaksi autoa. Peruutusvaihde taas päälle. Kolmannella kerralla ajoin mahdollisimman nopeasti tätä reilun kilometrin pätkää ja loppuvaiheessa tuli taas auto vastaan. Nyt oli heidän vuoronsa peruuttaa. Lopulta olimme lähtöpaikassa. Suosittelen kyllä suosiolla kävelemään tämän osuuden sillä tien alussa on iso hiekkakenttä pysäköintiin.
Vaelsimme sillalle ja mietimme sillan tapahtumia ja rakennusten merkitystä.
Kävimme myös räjähdysaine bunkkereissa. Pois lähdimme ihan omaa reittiä, laskeutuen ensin silla alla olevaan laaksoon, toista puolta ylös ja sieltä löysimme alkuperäisen Rallarvegen reitin uran.
Mielikuvitusta ja karttaa käyttäen kiertelimme takaisin lähelle autoa jossa nousimme ylemmäs tunturiin nauttimaan matkan viimeisen retkiaterian. Tunne oli jo hieman haikea, huomenna seikkailu Norjassa taas päättyisi. Saa nähdä minne suuntaamme sitten vuonna 2025, joka tapauksessa suuntana on pohjoinen...
6.8.2024 Lähtö kohti Suomea. Norjassa selkeää, luvattu +26 astetta.
Kauniissa säässä jäi Norja taakse ja edessä oli noin 750km ajomatka Piippolaan jossa vietimme matkan viimeisen yön.
7.8.2024 Piippola - Kuopio - Espoo. Kotona taas.
Comments