14-22.5.2026 Tervaranta ja karhut No: 79 / 80!

14.5.2026 Torstai

Kesä saapui ja lähdimme vihdoin kohti tonttia tekemään mökin perustuksia. Perillä huomasimme että Markku olikin jo tuonut oman kaivinkoneensa tontille joten kaikki alkoi olla valmiina töitä varten. Paitsi Finnfoamit piti vielä noutaa Kajaanin K-Raudasta. Ajoimme päivän päätteeksi läheisen Juntinsalon tien varteen yöksi. Illalla Luru löysin tien vierestä melko tuoreet emokarhun ja 1-2 pennun jäljet. Yö oli autossa nukkuen lämmin.

15.5.2026 Perjantai

Tänään oli ohjelmassa muutaman puun kaataminen kaivurilla ja Markku poisti ohuen kuntan reilusti mökin pinta-alaa suuremmalta alueelta. Kuntan alta paljastuikin hieno ja kova soramaa, kuten tieurankin alla oli ollut. Maata tasoitettiin hieman alalaidalta ja sitten työt olikin siltä päivältä tehty. Sovimme että jatkaisimme perustusten tekoa maanantai aamuna klo. 08.00. Minä ja Heli aloitimme iltapäivällä vielä puiden raivaamisen tontilta, rannan harvennuksen ja sommittelimme tuomiamme pitkospuita rantaan. Yöksi menimme noin kilometrin päähän, uuden tuttavuutemme rantalaavulle, viereisen Särkisen järven rannalle. Illalla tyhjensimme vielä autosta ylimääräiset tavarat pois ja purimme sängyn talon eteiseen huomista Kajaanin reissua varten.

16.5.2026 Lauantai

Luvassa oli todella sateinen päivä joten suuntasimme aikaisin aamulla kohti Kajaanin K-Rautaa. Siellä meitä odotti tilaamani 29kpl isoja 100 millisiä Finnfoameita. Kajaanissa satoikin vettä kaatamalla kun pakkasimme autoon ostoksia. Samalla huomasimme että 7 foamia ei sopinutkaan autoon! Myöhemmin tajusin että K-Raudan mies pakkasikin auton toisin kuin itse laskin, eli oikeasti kaikki olisi sopinutkin kerralla kyytiin. No, tiedossa oli siis toinenkin Kajaanin reissu (140km/suunta). Tontille päästyä oli jo poutaa. Ilta meni tonttia raivatessa, paikkoja siistiessä.

17.5.2026 Sunnuntai

Vein Helin aamulla laavulta tontille ja itse lähdin ajamaan kohti Kajaania. Finnfoam Trip Part II, samalla ostin sitten 8 foamia lisää niin ompahan tontilla sitten eristeet myös joskus tulevaa vessaakin varten. Päivä oli upea ja lämmin. Kajaanin reissun jälkeen ajoimme laavulle tekemään ruokaa ja pakkaamaan kaikki tavarat takaisin autoon. Helillä olisi edessä pakuyö Lurun kanssa ja itse yöpyisin tulevan yön erämaassa, teltassa.

Myöhään iltapäivällä Heli heitti minut Elimyssalon pohjoiselle sisäänkäynnille josta aloitin vaelluksen metsään varusteitteni kera. Poistuin merkatulta polulta noin 2km jälkeen ja jonkin matkaa vaellettuani pystytin teltan ja jatkoin matkaa yhä syvemmälle erämaahan. Mukanani oli eväät, juotavaa, retkituoli, naamioverkko ja kamera. Haaveissa oli päästä näkemään edes vilaus jostakin suurpedoistamme, suurin mahdollisuus se olisi karhun kohdalla.

Liikuin metsissä hiljaa, varoin astumasta kuivien risujen päälle, otin mäkien kohdalla huomioon tuulensuunnan, samoin kun lähestyin tiheiköitä. Tiheiköissä karhut nukkuvat mielellään päivisin. Jonkun mielestä hiljaa sellaisten alueiden lähestyminen on silkkaa hulluutta, mutta miten muuten pääset sitten näkemään karhun? Ellet käy kojulla. Välillä istuin vaan hiljaa paikoillaan naamioverkon alla, kamera edessäni telineellä. Tarkkailin varovasti ympäristöä tekemättä yhtään nopeaa liikettä.

Ja kuin tyhjästä se taas tapahtui! Mietit jo tovin miksi istut täällä, ei täällä mitään ole ja yhtä äkkiä näin suon toisella laidalla liikettä ja siellä meni kuin menikin suuri karhu! Se tunne on uskomaton, aivan huikea fiilis. Kuvasin jokaiseen puun väliin karhua, toivoen että saisin kaukaa edes tunnistettavan kuvan kontiosta. Pääsin näkemään karhun kävelyä noin 400 metrin matkan. Karhu käveli määrätietoisesti kohti jotakin päämääräänsä, tuolloin karhun kävelyvauhdin perässä ei mies juosten suolla / metsässä pysyisi. Ja sain karhusta myös muutamia kohtuullisia kuviakin, tässä pari esimerkkiä.

Karhu oli 79. metsässä näkemäni karhu, ilman kojua!

Istuin vielä tunnin verran paikoillani, jos se ilmestyisi jostakin vielä näkyviin mutta metsässä kuului vaan jostakin kaukaa korpin raakunta. Oli aika muuttaa paikkaa.

Paikan muuttaminen kannattikin. Olin istunut paikoillaan noin 30 minuuttia kun lähes tyhjästä ilmestyi kaksi korppia. Ne alkoivat kaarrella ylläni ja merkkasivat minut. Mietin; "Miten ne huomasivat minut vaikka istuin kuin kuollut naamioverkkoni alla?" Pian ilmestyi neljä korppia lisää ja raakunta oli kovaa. Sitten aloin miettiä että korpit merkkaavat jotain minun takanani, ei minua!

Odotin vähän aikaa. Käännyin hyvin varovasti katsomaan selkäni taakse ja siinä kumpareella oli arviolta ihana pörröinen noin 3 vuotias karhu. Upean värinen, kaunis karhu! Saman tien se lähti jolkottamaan tilanteesta pois, eikä varmaan koskaan tajunnut mitä oli nähnyt. Se oli karhu No. 80 ilman kojua!

Lopuillasta en nähnyt enkä kuullut mitään, ei korppejakaan. Metsässä oli täysi hiljaisuus.

Lopulta ryömin onnellisena yöllä teltalle, edessä oli muutaman tunnin unet, kunnes Heli tulisi hakemaan minut takaisin "työmaalle".

18-22.5.2026 Maanantai - perjantai

Maanantai aamuna perustusten teko urakka jatkui. Pohjien tasoitus, Finnfoamit ja päälle taas soraa päivä kääntyi iltaan ja lopetimme perustuspilarien sommittelun kun ristimitta ei alkanut oikein täsmäämään.

Tiistaina käytiin aamulla Kuhmossa kaupassa (50km / suunta) ja sen jälkeen aloitettiin työ puhtaalta perustukselta. Tasattiin alue, tilattiin rekallinen mursketta ja viimeisteltiin pohjat. Sää oli taas kesäinen +22 astetta ja puolipilvistä.

Keskiviikkona pystyimme tekemään töitä vain aamupäivällä. Pilarien siirtely ja puiden sahaus alkoi käydä jo ennen puoltapäivää rankaksi sillä päivän virallinen lukema oli +28.7 astetta! Iltapäivän vietimme laavulla, lämmitimme saunan ja ihailimme alkuillasta yli vyöryvää ukkoskuuroa josta satoi paljon todella isoja rakeita.

Torstaina, yhden lepopäivän jälkeen aivot olivat kirkastuneet. Saimme pilarien laittamisen hyvin alkuun, toinen ristimitta löytyi helposti ja laitoimme 5 pilaria 20:stä oikealle paikalle. Kaikki taitoi tulla noin + - 2mm sisällä oikeaan mittaan, ristimittakin parin millin tarkkuudella. Tästä on hyvä juhannuksena jatkaa pilarien laittamista.

Tänään kävi myös maamittauslaitos lohkomassa tontin ja nimeksi päätettiin kuitenkin Tervaranta, joka liittyy olellisesti tontimme itäpuolella olevaan suojelualueeseen jossa sijaitsee tervahauta.

Perjantaina jätimme Tervarannan taaksemme sillä tiedossa olisi ollut pari viimeistä lomapäivää vesisateessa.

Kuvakansio: Tervaranta 2025-2027.