Pakkasin rinkkaani kaikki varusteet ja suuntasin auton keulan kohti Porkkalanniemeä.
Kotona, kohtuullisen lähellä Nuuksiota oli metsässä lunta vielä yli 70cm mutta Porkkalassa lumitilanne olisi varmasti huonompi.
Oli iltapäivä, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpömittari näytti varjossa +9 astetta. Perille päästyä ensimmäinen tehtävä oli laittaa kasvoihin ja käsivarsiin aurinkovoidetta, sen jälkeen liukulumikengät jalkaan, rinkka selkään ja eikun kohti oletettua leiripaikkaa.
Metsässä oli täydellinen kevätsää. Lumi kantoi hyvin, olisi kantanut monin paikoin myös kävelijää. Aurinko paistoi, pälvipaikkoja oli jo ilmestynyt tiheisiin metsiin sekä mäkien päälle ja rinteisiin. Muissa paikoissa lumensyvyys vaihteli 20-40 sentin välillä.
Hiihdin leppoisaa vauhtia tunnin ajan leiripaikalle, nauttien säästä, tutkien eläinten jälkiä ja kuunnellen luonnon ääniä. Matkalta bongasin ainakin metsä- ja valkohäntäkauriin, supikoira, ketun, ilveksen, jäniksen, hirven ja teeren jälkiä.
Leiriin päästyäni keräsin iltaa varten kasan nuotiopuita. Sitten laitoin yöpaikan valmiiksi, söin muutaman eväsleivän ja lähdin liukulumikengillä jatkamaan matkaani. Kiersin parin tutun kuvausalueen kautta mutta kummassakin kävi tuuli väärästä suunnasta. Ainoaksi vaihtoehdoksi tällä alueella jäi kolmas - eli tähän vuodenaikaan epävarmin kohde. Istuin puiden juureen naamioverkkoni taakse. Pellon laidassa oli suuria kaurispolkuja, joten eläimiä tällä alueella oli tänä vuonna huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin, se tiesi iltaa ajatellen hyvää. Aika kuitenkin kului, aurinko alkoi laskemaan.
Lopulta, auringon viimeisiin säteisiin käveli äiti ja poika kauris. Kyllä, se oli minusta aivan pojan näköinen, pörrökaula! Ehdin ottaa niistä muutamia hienoja kuvia kunnes pelto joutui varjojen valtaamaksi. En jäänyt enää kauempaa odottamaan muiden eläinten saapumista, sillä varjossa otetut kuvat eivät antaisi minulle mitään viboja, joten lähdin hiljaa kyttäyspaikaltani ja suuntasin suksilla kohti leiriä.
Illan ohjelma leirissä sisälsi makkaranpaistoa ja maiseman tuijotusta. Tuon session jälkeen vetäydyin pimeän tultua makuupussin sisään, jossa sainkin pian nauttia lähellä olevan hirven ruokailun äänistä. Tuohon mussutukseen ja männynlatvojen paukahteluun lopulta nukahdin
Yö oli yllättävän kylmä vaikka pakkasta oli vain -6 astetta. Aamuyöstä kostea ilma suorastaan tunki pussiini ja nukkuminen oli melko levotonta. Auringon noustessa taivas oli selkeä mutta maisema vetäytyi hyvin nopeasti paksun sumuvaipan syleilyyn ja lämmittävien ensisäteiden odotus pitkittyi. Oli siis aika kömpiä pussista ulos, aamun hämäryyteen.
Leirin lähellä liikkui useita kauriita ja lähdin ajoissa rinkkani kanssa hiihtelemään kohti autoa. Kiersin autolle mennessä pidemmän lenkin ja aurinkokin alkoi jo loppumatkasta kuivattamaan paksua sumupilveä. Autolle saapuessani aurinko paistoi jo kirkkaalta taivaalta. Seuraava pakkasyö ulkona vietetäänkin sitten keski-Turkissa!!
