Lähdimme perjantaina töiden jälkeen tutulle vaunupaikalle Raaseporin susireviirille.
Ilta oli poutainen, lämmin ja kaunis. Harmi vaan että metsään oli turha lähteä sillä pimeys saapuu jo kovin aikaisin. Niimpä ilta meni leirissä loikoillen.
Seuraavana aamuna hyvän aamupalan jälkeen siirryimme autolla reilun 5 kilometrin päähän ja aloitimme vaelluksen. Sääennuste oli taas perseellään, onneksi, sillä taivas oli monin paikoin jopa selkeä eikä vesisadetta ollut vielä näköpiirissä.
Vaelsimme todella kauniissa, kallioisessa kangasmaastossa ja pian meillä oli myös paljon seuralaisia. Hirvikärpäsiä alkoi napsahdella tämän tästä naamaan, kaulalle, suuhun ja vaatteisiin. Jatkoimme vaellusta kohti suojelualuetta hirvikärpäsiä iholtamme nyppien. Täällähän on hieno, kohtuullisen suuri suojelualue jolla ei saa liikkua ollenkaan keväästä alkusyksyyn välisenä aikana. Alueella on kameravalvontaa ja jopa vartijoita! Nyt alueelle saa mennä, mutta siellä ei saa tehdä nuotiota, ei kalastaa, ei metsästää, ei pyöräillä, ei leiriytyä jne.
Kilometrit kuluivat ja pääsimme lopulta suojellun alueen laidalle, hyvin kauniin järven rantaan.
Söimme eväsleivät hiljaisuuden vallitessa, edes tuuli ei humissut puissa. Hirvikärpäsetkin olivat jääneet jonnekin 100 metrin päähän rannasta. Mikä ihana rauha täällä olikaan!
Tauon jälkeen matka jatkui kohti itää, nyt menisimme yhä syvemmälle tähän koskemattomaan korpeen. Ehdimme taivaltaa pari sataa metriä kun ne pirulaiset taas ilmestyivät, hirvikärpäset.
Metri metriltä niitä oli yhä enemmän, pysähdys ja päälläsi käveli kymmeniä yksilöitä. Kävellessä niitä napsahteli kaulalle, kielelle, silmiin, hiuksiin ja pian omalla kohdallani puremia alkoi tuntua vaatteiden alla ja hiusrajassa. Enää ei voinut pysähtyä edes juomaan. Lopulta mitta täyttyi ja teimme kurssimuutoksen. Otimme suunnaksi lähimmän metsäautotien jolle suunnistimme ilman taukoja. Harvassa on ollut ne reissut jolloin olen perääntynyt hirvikärpästen vuoksi metsästä.
Päiväruokaa ei siis tehty retkikeittimellä vaan asuntovaunussa.
Illan lähestyessä ajoimme autolla useita kilometrejä eri suuntaan, mutta auton pysähtyessä ilmestyi ikkunoihin heti taas näitä pikku pirulaisia. Lyhyen mietintätauon jälkeen päätimme ajaa alueen hiekkateillä lenkin, jos näkisimme silloin edes kauriita. Lopputulos viikonlopun retkellä oli 0 nähtyä nisäkästä, 0 suurpetohavaintoa. Ei mennyt ihan putkeen tämä retki.
