top of page

22-23.4.2023 Puskaparkkeilua huikean kauniin luonnon keskellä.

Olemme käyneet useita kertoja Raaseporin susireviirillä asuntovaunun kanssa ja aina leiripaikka on ollut hieman kyseenalainen. Kyseenalainen sen vuoksi, että lähes varmoja vaunupaikkoja on, mutta jos siellä onkin auto parkissa, sinne ei enää sovi tai tien kunto on voinut muuttua, silloin sinne ei pääse. Tästä asiasta "innostuneena" ajattelin kysyä eräältä itselleni tuntemattomalta alueen asukkaalta, olisiko hänen maillaan tilaa yhdelle asuntovaunulle? Vastaus oli että sellainen paikka voisi löytyäkkin. Niin lähdimme testaamaan tätä meille tarjottua vaunupaikkaa keskellä metsää olevan järven läheltä. Kauempana järven rannalla olisi vain pari mökkiä.

Maiden omistaja oli todella ystävällinen ja kysyi ennakkoon millainen veturi meillä yhdistelmässä on ja kävi tarkastamassa ja jopa lanaamassa tien talven jäljiltä. Aivan lopussa olisi nimittäin edessä jyrkkä nousu leiripaikkaan.


Lähdimme lauantai päivänä ajamaan kohteeseen jonne matkaa kertyi runsaat 110km.

Loppu matka ajettiin todella pölisevää hiekkatietä pitkin, hiljaa, sillä emme halunneet että pöly tunkisi vaunun sisään pohjassa sijaitsevien tuuletusaukkojen kautta. Olin kuullut joiltakin kauhutarinoita kuinka hiekkatie osuuden jälkeen on saanut siivota vaunua hiekkapölystä. Tie oli kapea ja lopun jyrkkä ylämäki alkoi jännittämään. Entä jos emme pääsekkään sitä ylös? Sen jälkeen olisi edessä tuskainen ja pitkä peruutus takaisin päätielle.


Mäki alkoi ja ensimmäinen nousu oli jyrkkä, mutta se noustiin helposti ylös. Tie loiveni hieman mutta vain hetkeksi, edessä oli kakkososuus joka oli jyrkin, samalla huomasin että kevään kunniaksi tienpinta oli iltapäivällä muuttunutkin liejuiseksi. Kaasua! Yhdistelmä nousi mittariston valot vilkkuen mäen ylös ja pääsimme kuin pääsimmekin perille kohteeseen. Onneksi tälläistä kevään liejukosteutta ei enää kesällä teillämme esiinny, joten jatkossa nousu on helpompaa.


Perillä meitä odotti kaunis mäntymetsä, tasainen hyvä vaunupaikka, hiljaisuus, huikean kaunis järvi ja oma rauha! Asuntovaunukin oli täysin pölytön joten ei vaunuun ainakaan kovin helposti pölyä sisään tunge, tosin vastaisuuden varalle, ihan Kuhmon reissujakin ajatellen teen vaunun lattian ilma-aukkoihin hiekkatieosuuksia varten suojahuput.

Pian vaunu oli parkissa ja ruokailun jälkeen suuntasimme metsään. Alkumatkasta löysimme ehjän, kauriin sarven ja päivävaelluksella meidät lumosi näiden metsien kauneus. Väljää mäntymetsää, vähän aluskasvillisuutta ja tämän tästä eteen tulevia huikeita kalliomuodostelmia ja jyrkänteitä. Olimme liikkeellä myöhään iltapäivällä joten eläimiä emme päässeet vaelluksella näkemään, ne lymyilivät lämpimänä päivänä varjoisissa notkelmissa. Kaurispolkuja meni metsissä kuitenkin paljon ja tuoreita hirven papanakasoja oli kaikkialla. Näimme matkalla myös vanhan suden ulosteen jota Lurukin tutki innokkaasti. Pari kertaa Luru sai jostakin myös hajun jonka aiheutti joku muu kuin kauris, hirvi tai kettu. Häntä painui alas koipien väliin ja Luru hiiviskeli matalana jalkojemme juureen, liekkö lähellä ollut susi tai ilves?


Vaelluksen kääntöpisteeksi valikoitui lopulta huikean kaunis ja korkea pystysuora kallio jossa kävimme myös viime kesänä, tosin toisesta suunnasta käsin. Kyseessä on leveä, yli 30m korkea kalliomuodostelma joka on todellakin pystysuora, paikoin jopa hieman negatiivinen! Tuolla kalliolla pidimme pidemmän tauon jonka jälkeen palasimme eri reittiä takaisin vaunulle viettämään rauhallista iltaa metsän ääniä kuunnellen.


Yö oli asuntovaunussa lämmin ja talven jäljiltä kaikki toimi täydellisesti. Heräsimme melko kylmään aamuun mutta selkeän sään vuoksi ilman lämpötila nousi nopeasti mukavan lämpimäksi. Aamulla teimme vielä lyhyen vaelluksen jolla saimme nauttia auringon noustessa lukuisten eri lintujen äänistä. Teeret olivat lähellä soitimella, kurjet, joutsenet ja kuikat huusivat kilpaa. Pikkulinnut heräilivät ja kaiken kruunasi kun ukkoteeri lensi läheisen puun latvaan ja aloitti soitimen siinä. Nautimme hymyillen aamuisen metsän äänistä!


Toivottavasti pääsemme tänne taas toukokuussa, pidemmäksi aikaa ja sään salliessa teemme silloin vaelluksen ehkä myöhään illalla jolloin sudetkin lähtevät jo liikkeelle.


Tulossa pian myös lyhyt video retken maisemista!!!







bottom of page